Saksalainen kliseekierrättämö Hard Riot jytistelee peruskamaa AC/DC:n ja Krokuksen hengessä. Kuten jo biisien nimistä voi päätellä, mukana ei ole mitään omaa, ellei oudosti mölisevää laulajaa lasketa omaperäisyydeksi. Kitaristin muutamat soolot ovat ainoa asiallinen aspekti levyllä, jonka julkaissut yhtiö on löytynyt Kyprokselta.

Nopeampiin biiseihin kun vaihtaisi vauhdikasta peruskomppia lyövän rumpalin, niin Living On a Fast Lane kävisi keskinkertaisesta ramopunkista. Kertosäkeitä löytyy, mutta niistä ei ole mihinkään, eikä biiseissä ole muutenkaan tarttuvuutta, koukkuja tai mitään muutakaan, josta Hard Riot voisi ylpeillä.

Yhtye painaa eteenpäin otsa rypyillä. Olisipa edes soitto horjuvaa, mutta se on sellaisilla kantimilla, ettei tästä saa juurikaan edes tahatonta hauskaa revittyä. Koko 11 biisin satsin kuuntelu kerralla on mittava voimainkoetus, kun kyllästyminen tuli noin toisen biisin puolivälissä.

Laulaja vaihtoon ja tilalle joku edes biisintekotaitoinen. Mitat täyttävällä soittotaidolla ei pitkälle pötkitä jos ei ole mitään sanottavaa. Lainabiiseillä voisi sentään saada keikkaa, mutta Hard Riot, jos päätätte  levyttää covereita, niin älkää please lähettäkö levyä Imperiumiin. Ei sellaisesta täällä kukaan ole kiinnostunut.