Goottihenkistä dark/black metalia esittävä italialainen Opera IX tarjosi alkuaikoinaan hyvinkin toimivaa settiä, johon oman persoonallisen otteensa toi rujohkon äänen omaava Cadaveria, laulajatar, joka rähisi siinä missä miehetkin.

En ole yksittäisiä kappaleita lukuunottamatta juurikaan kuunnellut bändiä sitten vuoden 2000 julkaistun The Black Operan, jonka myötä Cadaveria lähti omille teilleen. Kahdelle seuraavalle levylle laulajan virkaan vaihtui mies, ennen kuin bändi sitten poistui kuvioista. Nyt kahdeksan vuoden tauon jälkeen kuudes albumi Strix - Maledictae In Aeternum ei kyllä mitenkään perustele bändin paluuta levytysrintamalle.

Strix - Maledictae In Aeternum on edeltäjiinsä nähden hieman kosketinvoittoisempi (tai vaihtoehtoisesti riffiköyhempi). Strixin sävelkulut ovat aika köpösiä ja kun tasapaksut riffitkään eivät säväytä, on käsillä epäoriginaaliuudessaan varsin innoton ja mielenkiinnoton levy, joka kumisee lähinnä tyhjyyttään. Ei Strix silti ihan täysillä metsään mene, mutta muutamat toimivat hetket siellä täällä eivät rakenna toimivaa kokonaisuutta. Toisaalta levyn kolhot soundit eivät edes tee täyttä oikeutta kappaleille, mutta soundeillahan ei heikkoa sisältöä korvata, vaikka niillä voikin edes vähän huijata.

Opera IX:n miehet kyllä tietävät mitä tekevät. Strix on tyylilajilleen uskollinen, kosketinvoittoinen black metal -levy, mutta yhtyeen taito ja näkemys riittää vain moneen kertaan kierrätettyyn perusk(a)uraan, josta puuttuu vimma ja tunteen palo. Lopputuloksena onkin sitten sitä samaa tusinahuttua, mitä jämätason kasvottomat bändit suoltavat ulos päätyäkseen vain kadotukseen. Samaan osoitteeseen päätyy myös Strix - Maledictae In Aeternum.