Vahvasti imagopainotteisella hevosella ratsastava saksalainen Dezperadoz ei liikaa säväytä neljännellä albumillaan Dead Man's Hand, jonka vitsinpoikasta ruokkii spaghetti-western.

Sodomin Tom Angelripperin sivubändin Onkel Tomin kitaristi Alex Kraftin projektina alkanut Dezperadoz sekoittaa rockiinsa junttariffejä, Volbeatia, Alice In Chainsia, Cultia, countrya, hillbillyä ja Bon Jovin Dead or Alive -slovareita.

Dead Man's Hand ei ole huono, mutta se on vaan niin turhanpäiväistä ja linjatonta juustoa. Levyn peruskaava on vähän raskaampaa hard rockia, josta löytyy riffi- ja melodianpoikanen siellä täällä, joita sitten maustetaan vähäisillä länkkärimeiningeillä. Välillä muistetaan toki huudahtaa "yippie ya yeah!", koska ollaan lännenmiehiä, nääs.

Kuolleen miehen käden mukaista kahta ässää ja kahta kasia ei levy takaa. Ässiä ei levyltä löydy, mutta muutama kasi sentään. Ennio Morriconen henkeä mukaileva intro nyt on ennalta-arvattavaa kauraa, mutta korttipakan parempaan jakoon kuuluvat hetket, kuten esimerkiksi Badlands, Train of Souls  tai hyvinkin voimakkaasti AC/DC:n mieleen tuova Last Man Standing. Ne eivät kykene silti pelastamaan ylipitkää levyä.

Siis, onhan Dezperadoz toki hyvin soitettua ja sovitettua perusrockia, jossa välillä hyvä boogie, mutta kun ei siitä jää käteen oikein muuta kuin muutama mallikirjan mukainen hyvä juntta ja slovari. Jokusen melodian säestämänä erämaan pölystä jää jäljelle heppoista äijäilyä ja halpaa lännen kliseilyä, mikä ei kovin hyvin ole 14 biisin levyltä. Ainakaan minä en bändinä kehtaisi näillä eväillä ratsastaa auringonlaskuun.

Tällaisten bändien paikka on Ruotsin-laivojen baareissa nostamassa tunnelmaa jengille kaljanjuontiin. Ei levy "kuolleen miehen käden" haltijan kohtaloa koe, ei edes hirttosilmukkaakaan, mutta väärinpelurien nolon hetken se saa tuta, eli saldoksi jää tervaa ja höyheniä.