Kansitaide It Bites
Map of the Past
CD
[ InsideOut ]

( 8 )
Osta levy LEVYKAUPPA Äxästä! Osta CDON:ista
01. Man in the Photograph
02. Wallflower
03. Map of the Past
04. Clocks
05. Flag
06. The Big Machine
07. Cartoon Graveyard
08. Send No Flowers
09. Meadow and the Stream
10. The Last Escape
11. Exit Song

Kesto: 52:35

Brittiläisen It Bitesin uutta tulemista on saatu seurata vuodesta 2005. Alkujaan bändin piti palata takaisin 80-luvun alkuperäiskokoonpanossa, mutta kun tästä ei tullut mitään, liittyi muun muassa brittiläisestä neoprogejättiläisestä Arenasta tuttu kitaristi-laulaja John Mitchell yhtyeeseen. Yhdessä Mitchellin kanssa alkuperäisjäsenet kosketinsoittaja John Beck ja rumpali Bob Dalton julkaisivat uuden It Bites -albumin, The Tall Shipsin, lokakuussa 2008. Uuden levyn kanssa ei ole pidetty sen suurempaa kiirettä, mutta ajan kanssa yhtye onkin kypsytellyt täysiverisen konseptialbumin. Nyt julkaistava Map of the Past on yhtyeen viides albumi, eikä ollenkaan huono näyte Johnien Beck ja Mitchell sävellyksellisestä yhteistyöstä.

Itselleni It Bites on täysin uusi tuttavuus, enkä ennen Map of the Pastia ollut kuullut edes yhtyeen suurinta 80-luvun hittiä, Calling All the Heroesia. Yhtye sekoittaa popahtavaan rockiinsa 80-luvun neoprogesta tuttuja elementtejä, joskin tuotantoarvot on päivitetty vastaamaan tämän päivän standardeja. Map of the Pastin inspiraationa toimi vanha mustavalkoinen perhevalokuva nuoresta sotilaasta, jonka kautta yhtye sukeltaa uudella levyllä 1900-luvun alun brittiläiseen historiaan. Lähtökohdiltaan levy on kutakuinkin kaltaiseni historioitsijan ja musiikin ystävän märkä uni.

Jos paluulevy The Tall Ships oli yleisilmeeltään rönsyilevämpi, on Map of the Past tiukan biisikeskeinen. Uudella levyllä ei kuulla 13-minuuttisia eepoksia, vaan kappaleiden keskimitta pysyttelee siinä hieman viiden minuutin alapuolella. John Mitchellin ääniala ei ole tavattoman laaja, mutta hänen karhea äänensä on siitä huolimatta omaleimainen ja ilmaisuvoimainen. Kitaristina miehen kykyjä tai tyylitajua ei ole tarvinnut vuosikausiin epäillä. Toinen leimallinen piirre yhtyeen musiikissa on John Beckin koskettimet, joissa on paikoin vahva 80-lukulainen soundi. Ylitsepursuavan karnevalistinen soundi ei kuitenkaan ole, kuten se neoprogessa joskus tuppaa olemaan.

Teemallisesti Map of the Past pohtii menneisyyden ja nykypäivän suhdetta, muistia ja sitä, millaiseksi me elämämme sen eri vaiheissa kuvittelemme. Mitkä asiat todella muuttuvat vuosikymmenten vieriessä ja mitkä asiat taas pysyvät enemmän tai vähemmän muuttumattomina. Mitä kaikkea yhteen valokuvaan voikaan sisältyä ja kuinka aika joskus katoaa sellaista katsellessa. Mitä me muistamme menneisyydestä ja mitä me olemme unohtaneet? Lyriikat maalaavat kuulijan eteen peribrittiläisiä maisemia loputtomine niittyineen ja puroineen. Levyssä on jotain samanlaista (viehättävää) pysähtyneisyyttä ja unenomaisuutta kuin Midsomerin murhat -tv-sarjassa.

Yhtenäinen konsepti on selvästi auttanut Mitchellia ja Beckia luomaan kautta linjan yhtenäisen tunnelman. Ensikuulemalta levystä välittyy jotenkin harmiton tunnelma, mutta toistuva kuuntelu nostaa levyltä esiin uusia puolia. Puolenkymmentä kuuntelukertaa ei vielä riitä, vaan levyssä tuntuu olevan edelleen tuhdisti kasvunvaraa. Kappaleista parhaiten mieleen jäävät herkkä Clocks, elokuvamainen Send No Flowers ja vahvasti 80-luvun Marillionin mieleen tuova Meadow and the Stream. Ainuttakaan hutilaukausta en levylle pysty kirjaamaan, sillä kyseessä on kaikinpuolin hyvä levy. Levystä on tarjolla normaaliversion lisäksi myös rajoitettu pahvikansipainos. Näistä jälkimmäisen kylkiäisenä tulee bonus-CD, joka sisältää kuuden kappaleen mittaisen liven ja kertakatsottavan EPK:n. Liveraidatkin on aikaisemmin julkaistu kuvan kera DVD:llä It Happened One Night. 



28.03.2012, Esko Juhola
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
The Tall Ships
The Tall Ships
[ CD ]
http://www.itbites.com/ Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Osta CDON:ista Osta Levykauppa Äxästä Lukukertoja : 1967
Palaa »