On taito luoda hitaasta ja verkkaisesta musiikista sellaista, että se pitää yllä jännitteensä ja tunnelmansa. Vaan kuinka tylsää onkaan kuunnella puuduttavaa doom-levyä? 

Jenkkiläinen, 2010 perustettu Pilgrim liikkuu debyyttialbumillaan Misery Wizard osin Reverend Bizarren mieleen tuovilla poluilla, mutta toisaalta siitä löytää kyllä monia muitakin aina Saint Vituksesta Cathedraliin. Perussettiä siis tarjolla. Misery Wizard vain ei kuitenkaan yllä em. bändien tasolle, sillä velhon padassa on ollut nyt huonot mausteet.

Misery Wizard on levynä varsin monotoninen, eikä bändi ole osannut hyödyntää tätä voimavarana. Musiikki velloo ilman merkittäviä huippuja ja levyn ongelmaksi nousee sen rakenne. Kiekolla on raskaita, murskaavia riffejä, mutta samalla kappaleet olisivat kaivanneet tempoltaan enemmän irtiottoja. Kappaleet ovat liian pitkiä, ja tarjoavat aivan liian vähän tasoja. Levyn alusta kestää yli 20 minuuttia ennen kuin Questin puolivälissä tarjotaan isompaa pykälää peliin. Valitettavasti tämäkin groovaava hetki kestää alle pari minuuttia ja se siitä. Kappaleista toimii täysipainoisesti ainoastaan levyn lyhyin, neljän ja puolen minuutin Adventurer, joka tarjoaa levyn rouheinta ja svengaavinta Black Sabbath -antia. Myös laulun puolesta kappale toimii parhaiten.

Ja tästä saadaankin linkki siihen, että laululla on tärkeä merkitys ja tämäntyyppisissä puhtaissa vokaaleissa se vielä korostuu. The Wizardin laulutapa viljelee liikaa samoja maneereita ja solistin itsensä toistaminen alkaa pidemmän päälle rasittaa - varsinkin, kun kappaleet eivät itsessäänkään eroa liikaa toisistaan.

Misery Wizard on kuin jääräpää, joka lähtee taivaltamaan laiskasti kuumalle suola-aavikolle, jossa ei tarvitse miettiä ylä- ja alamäkiä. Yksittäisiin osiin pilkottuna, levyn materiaali toimii suhteellisen hyvin, vaikka kappaleita vaivaakin usein yksioikoisuus. Kokonaisuus jää Adventureria lukuunottamatta turhan puuduttavaksi ja levystä jää käteen lähinnä 55 minuuttia laahaavaa piinausta.