En ole koskaan ollut mikään Municipal Waste -fani, mutta myönnettäkään, että bändin kasari-crossover on omalla tavallaan ihan mainiota. Viidennen albuminsa The Fatal Feastin myötä mikään ei ole aiempaan tuotantoon nähden muuttunut, mitä nyt tuotannollisesti nykyään ollaan vähän paremmissa kantimissa.

The Fatal Feast on genretietoisuudessaan toki muodollisesti pätevä, mutta bändi ei saa musiikkinsa kuin hetkittäin sellaista iskevyyttä että palleissa tuntuisi. Näinkin rajallisella skaalalla liikkuessaan levystä jääkin usein maku vain copy/pastena, jota on kuultu kerran jos toisenkin, niin bändin kuin genren itsensäkin toimesta.

Ei The Fatal Feast ole silti missään nimessä mikään läpihuutojuttu, sillä levy tarjoaa energisyyttä ja toimivia koukkuja, mutta valitettavan usein sen sisältö on melko ympäripyöreää itsensä toistamista. Vaikka osuvia hetkiä sieltä täältä löytyykin, niin päällimmäisinä jäävät parhaiten mieleen puolivälin Authority Complex, jonka riffittelyistä tulee hieman mieleen alkuajan Exodus, ja myös vahvasti Nuclear Assaultin mieleen tuova nimikkokappale The Fatal Feast. En silti yhtään epäile etteivätkö Municipal Wasten kaverit olisi vilpittömiä tekemisissään, mutta bändissä ei ole enää sitä uutuudenviehätystä, millä se aikoinaan nosti itsensä esiin. Municipal Wastesta on tullut ns. pro, vaikka onhan bändi edelleen varsin sympaattinen.

Retroilussahan ei ole toki sinällään mitään vikaa. Yksi soittaa Black Sabbathia, toinen D.R.I.:ta, mutta mieluummin minä levylautaselleni laitan Suicidal Tendenciesia, Nuclear Assaultia, tai S.O.D.:ia. Livenä Municipal Wasten stagedaivausta ja moshpittiä ruokkiva setti toimii varmasti hyvin, mutta näin levymuodossa bändin rajallisuus on tullut vastaan ja sen vuoksi The Fatal Feastista jää maku sisällöllisesti tyhjänä perusrunttauksena, joka osuu maaliinsa vain harvakseltaan.