Kaikenlaisen post-metal-henkisen tyylilajikeitoksen vanavedessä lipuu vastaan mitä erilaisempia ja oudompia raja-aitoja töniviä tapauksia. Yksi uudemmista yrittäjistä on ensimmäisen levynsä vasta julkaissut Germ, jonka taustalla on mies monista bändeistä.

Tim, joka tunnetaan myös yhtyeistä kuten Austere, Nazxul ja Grey Waters, muutamia mainitakseni, onkin keittänyt melkoisen genre-sopan, jossa yhdistyvät erityisesti post black metal sekä elektropop. Jos yhdistelmä näyttää paperilla oudolta viritykseltä, sitä se on myös käytännössä. Meno tuo mieleen 80-lukulaisen synapopin ja elektron yhdistämiseen muutoin maalailevaan (post) black metaliin, ja sitä kautta hyvin tunnelmallisiin hetkiin.

Wish kulkee paikoin jopa alakuloisissa tunnelmissa, mutta vastapainona sille löytyy folk metal -yhtyeistä tuttuja piirteitä konepiipatuksilla. Hämmentävimmillään yhtye onkin kuin Falkenbach kasaribiiteillä.

Germ taipuu myös Austeren mallin mukaiseen maalailuun, muttei lainkaan samanlaisella erinomaisuudella ja onnistumisprosentilla. Wish herättääkin kysymyksen siitä haukattiinko nyt hieman liian iso ja hankala pala nieltäväksi. Pureskeltavaa ainakin riittää, sillä sekoitus ei ole erityisen toimiva.

Myös hyviä hetkiä on Wishille päätynyt, paikoin lähes erinomaisia. Tekijämies todistaa, että varastossa on kykyä tuottaa mitä maittavampia fiilistelyosioita kunhan sille päälle vain sattuu. Levyn synapoppisektori ei tätä kuitenkaan ole, sillä mistään Depeche Moden tasoisesta touhusta on turha edes haaveilla.

Laulupuoli jakaa tätä samaa kaksinaisuutta. Välillä levyllä rääytään korkealta ja kimakasti, toisaalla vedetään puhtaita laulusuorituksia melkoisella tunteenpalolla. Molemmat tavat toimivat, joskin hieman eri yhteyksissä. Soundipuoli muutoin on kelpoa peruslaatua, joskin erilaisten ideoidensa takia kompromissihakuista sellaista.

Wish on mielenkiintoinen levy, joka onnistuu painamaan sekä niitä oikeita että vääriä painikkeita. Jos vain niitä hyviä hetkiä olisi enemmänkin, teosta voisi jopa ylistää. Tällaisena tekeleenä julkaisu jää kuitenkin enemmänkin kuriositeeksi; kelle, miksi ja millaisessa mielentilassa?