Brittiläisen Bolt Throwerin muovaama tyylilaji on lähes alusta asti ollut tiukasti lanseerattu paketti. Alkujaan vuonna 1998 julkaistu Mercenary on järjestyksessään yhtyeen kuudes studiotäyspitkä ja oli aikanaan samalla väliaikaisesti viimeinen BT-levytys vokalisti Karl Willetsin kanssa. Tuota levyä saatiin myös aikanaan odottaa muita Katapultti-levytyksiä kauemmin, ikään kuin merkkinä myöhemmin hidastuvasta julkaisutahdista.

Mercenary jatkaa hyvin tiiviisti edeltävän ...For Victory -kiekon tahdissa. Keskitempoinen jyräävyys, melodinen kitaraliidifiilistely ja pahantahtoisesti uhkuva ilmapiiri olivat löytyneet suorastaan kadehdittavalla tavalla tämän brittikuoloyhtyeen repertuaariin.

Toisin kuin aiemmilla levytyksillään, Mercenaryllä yhtye ei varsinaisesti uudistanut tyyliään lainkaan. Kiekko tuntui hyvällä tavalla toisinnolta aiemmasta. Melodinen ja keskitempoinen death metal voi silloin hyvin, ja hyvältä Mercenary kuulostaa toki tänäkin päivänä.

Vaan niin hyviä ja herkullisia melodiahetkiä kuin Mercenarylla onkin, kokonaisuus ei aivan mielestäni nouse FV:n tuntumille. Paljosta ei ehkä jäädä puuttumaan, mutta se kirkkain keihäänkärki on joukosta pois biisikattauksen jäädessä astetta tasalaatuisemmaksi. Soundit ja herra Willetsin örinätyöskentely ovat yhä vertailukelpoista laatua nykypäivän kanssa ja sellaisenaan enemmän kuin hyvää jälkeä.

Mercenary on yhä pirullisen kova levy, josta ei löydy selkeitä puutteita. Se ei ehkä ole yhtyeen paras levy, mutta kaikessa tasalaatuisessa tiukkuudessaan varsin vahva ja erinomainen kokonaisuus.