Vaikka Suomi 90-luvulla olikin synnyttämässä ilmiötä nimeltä funeral doom – tärkeimpinä kätilöinä Thergothon ja Skepticism, miksei Unholykin – ovat jälkeläiset jääneet vähiin ja muutenkin vähäisiksi. Yhtyeitä on tullut ja mennyt, mutta nykyään genrestä puhuttaessa mainitaan yleensä Esotericin kaltaisia ulkomaan nimiä.

Profetus on ollut elvyttämässä kotimaista hautajaistunnelmaa jo 2000-luvun puolesta välistä, ja nyt helmikuussa maailman ollessa vainajanvalkoinen, yöntumma ja kylmänsininen on hyvä aika julkaista toinen täyspitkä, ...to Open the Passages in Dusk. Nimensä mukaisesti levy on musiikin muotoon puettu hengellinen matka hämärän maille, ja tällä matkalla reppuun tarttuu elämys jos toinenkin.

Pääosa levyn taivalluksesta on Profetusille tuttua raskasta hyökyä, joka laskeutuu niskaan kuin betonisade – hitaasti, kokonaisvaltaisesti ja murskaavasti. Riffejä kierretään kuin Conan Barbaarin tuskanpyörää, ja vaikka tunnelma voikin tuntua pysähtyneeltä, eteenpäin kuljetaan, läpi suvantojen ja louhoksien.

Mikä ...to Open the Passages in Duskista tekee mielenkiintoisen, ovat ne polun varrelle pudotetut jalokivet, jotka ovat joskus pitkäkestoisen kehittelyn tiivistämiä huippukohtia, joskus taas selkeämpiä ja näkyvämpiä lisämausteita. Etenkin akustisten kitaroiden tuomat kuulaudet ovat sopivan herkkä lisä, kun taas rumpali V. Kujansuun eeppiset jylistykset vievät mieltä Summoningin ja miksei myös Skepticismin Stormcrowfleet-levyn maisemiin.

Jos kuitenkin jämähdetään matka-metaforaan oikein kunnolla, jää tällä levyllä päämäärä saavuttamatta. Vaikka päätösraita Burn, Lanterns of Eve onkin mielenkiintoinen rakennelma Procession-laulaja Felipe Plaza Kutzbachin vierailuineen, ei se vie tätä lähes tunnin mittaista epätoivioretkeä suureen huipennukseensa. Myös hieman jään jälkiviisaana miettimään, olisiko Profetusilla ollut rahkeita olla vieläkin uskaliaampi ratkaisuissaan.

...to Open the Passages in Duskista voinkin sanoa samoin kuin sen edeltäjästään, Coronation of the Black Sunista: levy ei nosta Profetusia alussa mainitsemien legendojen rinnalle, mutta se osoittaa yhtyeen pystyvän merkittävään henkilökohtaiseen kasvuun. Ja se on näinä päivinä paljon se.