Saksalainen Words of Farewell tulee ensimmäisellä täysipitkällä levyllään puskista ja suoraan päälle. Näin vakuuttavia debyyttialbumeita ei joka päivä kuule, ja on aina paikallaan kuulla oikeasti hyvin tehtyä ja oman jutun löytänyttä yhtyettä.

Sen lisäksi, että Immersionia kuuntelee varsin mielellään, bändi on hienosti löytänyt jo uransa alkutaipaleella roimasti omaperäisyyttä musiikkiinsa. Vaikka toisaalta ryhmän musisointi tuo välillä mieleen muun muassa kotoisen Insomniumin, toisinaan ollaan myös todella kaukana Joensuun synkästä rytmiryhmästä. Words of Farewell siis liikkuu jonkin sortin melodeathin maisemissa, mutta musiikkia höystetään ties minkälaisilla jipoilla ja käänteillä. Jos välillä erehdytäänkin humppaamaan vähän ilmeisesti At the Gatesin ja Dark Tranquillityn jalanjäljillä, mutkan takana odottelee jo kokeellisia syntikoita tai akusta kitaratunnelmointia, jota ei ensimmäisellä tai toisellakaan kuuntelukerralla arvaisi ensimmäisenä odottaa. Myös useat mutkikkaammat rytmilliset ratkaisut osoittavat erinomaista sovitustaitoa, jolla bändi pitää kappale toisena jälkeen mielenkiinnon yllä sortumatta päämäärättömään erikoisuudentavoitteluun.

Omaleimaisuudessaan Words of Farewell muistuttaa hieman myös australialaista Be'lakoria, jonka tavoin bändi pyrkii ulos totutuista kaavoista antaen itsestään jotain uutta joka kappaleessa. Raitojen pituudessa ei kuitenkaan Be'lakorin mittoihin mennä, vaan niissä pysytään suhteellisen tiukasti viiden minuutin molemmin puolin. Näin biisit pysyvät sopivan tiiviinä ehtien kuitenkin rönsyillä hallitusti moneenkin suuntaan.

Valitettavan useille yhtyeille vokaalien yksipuolisuus tai muuten toimimattomuus nousee suurimmaksi ongelmaksi, ja niin Words of Farewellinkin tapauksessa. Varsinaiseksi tylsistäjäksi vokaalit eivät onneksi kärjisty, mutta monipuolisuutta näihinkin sinänsä osaaviin kärinöihin olisi kaivannut lisää. Kun laulajan yksitoikkoisuudesta kuitenkin pääsee yli, Immersionista paljastuu varsin napakka ja erityisen omaperäinen melodeath-albumi, jota kannattaa harkita kuunteluun, jos sieltä jo löytyy Insomniumin, Before the Dawnin ja Eternal Tears of Sorrowin kaltaisia yhtyeitä.