Joskus ulkonäkö pettää. Olin Dimmzin Still Human? albumin kansikuvan perusteella aivan varma, että levyn soimaan asettaessani korvakäytäväni täyttää jonkin sortin goottimetalli. Ruotsalaisyhtyeen musiikki on kuitenkin goottisynkistelyistä lähes niin kaukana kuin voi olla, eikä metalliakaan levyllä juuri kuulu. Sen sijaan Dimmzin verissä virtaa punk, jota pienillä hevivivahteilla painotetaan.

Yhtye luottaa yksinkertaisiin sävellyksiin, ja Still Human? On vähän liiankin arvattavasti kulkeva levy. Siksi muistettavimmiksi hetkiksi levyltä esiin nousevatkin ne eniten massasta eroavat raidat, eli Bye Bye Baby ja Another One. Ensinmainitussa kuullaan naislauluja, joita ei tähän kontekstiin olisi ihan heti odottanut, ja jälkimmäinen taas on levyn ainoa balladiksi rauhoittuva kipale. Muutoin bändi rokkaa ja punkkaa perinteisiä sointukulkuja ja satunnaisia Motörhead-riffejä hyödyntäen laulujen ollessa punkisti epävireessä.

Melodiat ja erityisesti kertosäkeet ovat tämäntyylisen musiikin suola ja pippuri, mutta Still Human?:in maustaminen on jäänyt puolitiehen ja maku mitäänsanomattomaksi. Ei silti liene väärin pyöräyttää vaikkapa Sweet Dreams tai My Guitar kokeeksi, jos hevisti soitettua punkkia täytyy jostain syystä soittolistalle saada.