Celtic Frostin T.G. Warriorilla on "UH!" ja Terveet Kädet -laulaja Läjä Äijälällä on "UGH!"

Muitakin yhtäläisyyksiä voisi olla, kuten muun muassa vahva näkemys omaan tekemiseen. Tästä kaksikosta Läjä taitaa olla kuitenkin se, jonka ura on ollut huomattavasti omaleimaisempi. Miehen lukuisia bändejä, kuten Terveet Kädet, Billy Boys, Death Trip, Aavikon Kone Ja Moottori, The Kolmas, The Leo Bugariloves, The Sultans ja niin edelleen yhdistää kuitenkin yksi asia: kun karsitaan kaikki ylimääräinen pois, asian ydin tiivistyy. Sitä parhaimmillaan edustaa miehen tunnetuin yhtye, Terveet Kädet. TK:ssa kulminoituu se, miten minuutin puolin ja toisin kestävä hardcorebiisi saadaan kuulostamaan hyvältä ja tarttuvalta: siihen riittää yksi hyvä ja tarttuva riffi ja sitten mennään.

Huomautettakoon nyt kuitenkin, etteivät kaikki em. bändit ole yksinomaan Läjän luomuksia. Mitenkään muita soittajia väheksymättä, yhtyeet henkilöityvät silti vahvasti Läjään, vaikka TK:nkin tapauksessa miestä on tullut ja mennyt aina Faff-Beyn Maike Valannesta CMX:n Yrjänään.

Ugh!!! Terveet Kädet Elävänä voisi olla yksi TK-live muiden joukossa, mutta sen erottuu paitsi olemalla nykyisen kokoonpanon viimeinen tallenne nykyisellä kokoonpanolla (alkuperäinen rumpali Peedro ja pitkäaikainen basisti Lene poistuivat vastikään miehistöstä), myös sillä, että levyn toinen "puolisko" koostuu akustisesta keikasta.

Aloitamme luonnollisesti sähköisestä osiosta, joka on tallennettu toukokuussa 2011 Kouvolan House Of Rockissa. Setti kattaa varsin hyvin edellisjulkaisun Ihmisen Poika, Pedon Poika materiaalin ja tuo kattaukseen myös klassisen '83-aikakauden biisejä, lisättyinä muutamilla myöhemmilläkin. Kyllähän TK hyvin paukuttaa ja Läjän rääkymiset/karjumiset kuulostavat edelleen siltä, että mies vain möläyttelee ääniä ulos. Miehen välispiikit ovat oma omituinen lukunsa; epäselvää mongerrusta ja lyhyitä one-linereita ja tietysti se "ugh". Monta klassista helmeä jää livellä kuulematta, mutta bändi on hyvässä vedossa ja keikka on kaikin puolin energinen.

Porissa Cafe Jazzissa elokuussa 2011 äänitetty akustinen osio onkin sitten omanlaisensa hetki, josta kappaleita ei aina edes tunnista alkuperäisiksi. Osa kappaleista kääntyy tunnistettavaksi, osa ei, mutta keikan edetessä bändi saa otteeseensa selvästi enemmän varmuutta. Kontrasti akustisen musiikin ja Läjän ääntelyn välillä tekee kappaleista myös aika härskin kuuloisia. Ehkä paikan päällä tästä olisi saanut enemmän irti, mutta tällaisenaan setti on, jos ei muuta, niin ainakin erikoinen. Bändillä on selvästi rento ote ja hauskaa lavalla ja yleisökin tuntuu pitävän kuulemastaan.

Vaikka Ugh!!! maistuukin varsin mukavalle, ei tällä silti ruokita kuin lähinnä TK-faneja. Toki siitä hyvän kuvan bändin livekunnosta saa ja eipä se huono tuntuisi olevan. Akustinen osio on enemmänkin kiero bonus, mutta se osoittaa ainakin bändin ennakkoluulottomuuden tekemisiinsä. Satunnaiselle kuulijalle levy voi toki antaa antoisiakin hetkiä, mutta TK-faneille ja tietysti bändille itselleen, Ugh!!!:in taustat huomioiden, se kyllä ansaitsee julkaisunsa. Tarjolla on siis tiukkaa hc:ta, kummallisia välispiikkejä ja kieroja akustisia sovituksia.