Nurmijärveläinen Fear Of Domination soittaa industriaalilla soundimaailmalla ja ekstra-tanssittavuudella maustettua rokkaavaa metallia. Yhtye on samalla levy-yhtiöllä kuin Turmion Kätilöt, ja kun Create.Control.Exterminate -albumilla on käytetty tuotantoapuna ko. kuopiolaispumpun aivoriihi MC Raaka Peetä, ovat yhtyeiden yhteneväisyydetkin silmiinpistäviä ja korvin kuultavissa. Fear of Dominationin selkein ero Perstechnique-nykylinjauksen Kätilöihin onkin laulukieli, sillä FOD esittää asiansa englanniksi, Turmareiden tyytyessä vielä enimmäkseen savoksi mölyämiseen.

Suomi on tunnetusti yhden totuuden maa, joten kopioksi leimaaminen on aina kätevää. Kyllä, Fear Of Domination voi ilman muuta varauksetta suositella kaikille joille Kätilöiden tanssimetalli maistuu eikä enkku töki. Mutta ei kysymys silti ihan pelkästä kloonistakaan ole, sillä vaikka tehokeinon ja ilmaisu kovin samanlaisia ovatkin, Fear Of Dominationin vahvuuksia verrokkiinsa nähden ovat tyylikkäästi sivuosassa käytetty naislaulu (josta vastaa bändin synisti Niina Telén) ja tietynlainen vakavastiotettavuus. FOD:ista puuttuu Kätilöiden (tahallinen tai tahaton) huumoriaspekti, joka johtuu enimmäkseen yhtyeen suomenkielisestä ulosannista. Ei sillä, kylläpä Fear Of Dominationkin suomeksi paasaa, mutta vain harvoissa kappaleissa ja ainoastaan tehosteeksi. Myönnän olevani kovinkin rajoittunut tämän lajin metallin kuuntelemisessani, mutta jotenkin minusta nurmijärveläiskuusikko on myös "isoveljeään" tanssittavampi ja kansainvälisemmän kuuloinen, sen mitä Kätilöiden harvoja englanninkielisiä veisuja olen kuullut. En osaisi edes kuvitella Savon saatanoiden tekevän esimerkiksi We’ll Fall Apartin kaltaista puolihituria.

Kun Create.Control.Exterminatea hieman pinnalta raaputtaa, koneellisen kiillon, visuaalisen ulospanon ja hyökkäävyyden alta löytyy nopeasti perisuomalainen vähän melankolinen metalli. Pohjimmiltaan Fear Of Dominationkin soi Sentencedin, Charonin, Entwinen sun muiden sellaisten jalanjäljissä, päällä on vain paljon koneellista ja rytmistä kuorrutetta. Ja konemetallista kun on kysymys, tämäntyyppisessä musiikissa on melko olennaista puhua soundeista, mutta koska lajityypin rajallisten kuuntelukokemusteni vuoksi asiantuntemukseni ei sen syvemmin analysoimaan, mitkä kosketinsoitin-patchit tai ohjelmoidut efektit ovat originaaleja tai nykyaikaisia ja mitkä puolestaan "so 90's" tai muuten vain voisivat olla parempia, tyydyn vain toteamaan että levyn soundit paukkuvat hyvin. Basso ei tule yli tanssimusiikkimaisuudesta huolimatta, ja mitä kovemmalle toistolaitteensa volumea kääntää, sitä paremmin soundit kenkivät. Mutta sen verran industriaalisti säröinen äänimaailma levyllä on, etten suosittele kiekkoa kovin kovaääniseen kuulokekuunteluun.