Kaiken metallisen mättämisen keskellä on välillä hyvä napata soittimeen jotain muutakin ja miksei sinne aina silloin tällöin laatupunkeroakin osu. Nyt sitä napsahti kohdalle vaihteeksi arviohommien myötä ja kun splittiseiskalla pelin avaa jo ennestään hyväksi havaittu Famine Year, jonka Demo MMXI on vielä tuoreessa muistissa, niin mikäs tässä on korvakäytäviä audioharjalla rassatessa.

Famine Year tuntuu splitillä kenties tuota taannoista demoakin vimmaisemmalta ja ilkeämmältä, ja hyvä niin. Biisit etenevät erittäin pikaista vauhtia crustin ja vähän grindmausteidenkin tahtiin. Paitsi että biisit ovat kiukkuisia ja kireästi, mutta groovella soitettuja, on myös laulajan ulosanti todella raivokasta. Myös oivat soundit pelaavat bändin eduksi.

Hautaus esittää omalla puoliskollaan nimettömäksi jätetyn kappaleen, ja tämä onkin sitten taas aivan toista äärilaitaa kuin Famine Yearin vimmainen paahto. Anonyymiksi jättäytyvien jäsenten tuottama yhteismusisointi kun on hidasta ja nimensä veroisen synkeää tuskailua. Musiikkia voisi kuvailla jonkinlaiseksi maailmanlopun doomsludgeiluksi black metal -vivahteiden kera tai miten vain, mutta hienoa ja tunnelmallista se on yhtä kaikki.

Vastakohdat vetävät puoleensa, sanotaan, ja täytyy myöntää, että tässä patterissa eri navat vetävät ainakin kuulijan puoleensa. Jos Hautaus vangitsee ja kiehtoo sulkeutuneessa ahdistuksessaan, Famine Yearin myötä voi taas antaa palaa ja pogota itsensä hikeen. Oiva combo siis, mutta arvaan, että molemmilta kollektiiveilta on lupa odottaa vieläkin kovempaa kamaa uran edetessä!