Saksalainen Nitrogods näyttää debyytillään närhen munat kaiken maailman koristepönöttämiselle, stadionin kokoisille sävellyksille ja muulle metallitaiteellisuudelle. Trio paiskoo ilmoille tusinan verran suoraa rock-paahtoa sisältäviä ja naisista sekä ryyppäämisestä kertovia kolmeminuuttisia. Tiivistäen rivakkaa meininkiä ja suoraa puhetta (lähinnä takavuosien) Motörheadin hengessä.

Nitrogodsin takana ovat Primal Fearista ja Sinneristä tuttu kitaristi Henry Wolter sekä nykyisin Freedom Callissa rumpua lyövä Klaus Sperling. Basisti-vokalistina mukana häärii vatsakas karvaturpa nimeltä Oimel Larcher, joka tuo mieleen Twisted Sister -virkaveljensä Mark Mendozan. Kuvista päätellen Larcher myllää nelikielisen varressa kuin leikkisä karhu. Kaverin äänikään ei ole hirvittävän kaukana otson ääntelystä. Eikä Lemmystä. Esimerkkinä kappale Licence to Play Loud, jolla Larcher kuulostaa kovastikin itseltään mestarilta.

Suorissa Status Quo -henkisissä kolmen soinnun riffeissä, slide-kitaroinnissa ja ilkikurisissa southern blues -maalailuissa ei sinällään ole mitään uutta, kuten ei koko Nitrogods-levyssäkään, mutta tällaisten kiekkojen ilmestyminen markkinoille tasaisin väliajoin auttaa metallipäitä pitämään perusasiat mielessä. Kyyppari, iso kalja ja Whiskey Wonderland soimaan!