Metallica vietti vastikään 30-vuotispäiviään San Fransiscossa, kokonaisen viikon kestäneillä kinkereillä joiden lomassa yhtye julkaisi digitaalisena neljä ennenjulkaisematonta veisua Death Magnetic -albumin äänityssessioista. Nyt nuo neljä rallia, yhteisnimitykseltään Beyond Magnetic, on julkaistu myös fyysisessä muodossa.

Samoista äänityksistä kun ovat, niin EP:n biisit ovat luonnollisestikin sitä samaa riffiryöpytystä kuin emolevynsäkin (nokka kiinni, nörtit!) eikä ainakaan minulle, muutamaan kertaan niin Death Magneticin kuin tuoreen mininkin kuunneltuani, oikein valjennut miksi juuri nämä kappaleet jäivät albumisessioista "ylimääräisiksi", ellei syynä sitten ole kappaleiden riffirakenteiden toisteisuus. Nämä lienevät niitä kuuluisia "tuotannollisia päätöksiä", joten arvoituksen ratkaisu lienee kadonnut jonnekin Rick Rubinin parran kätköihin.

Minusta Hate Train, Just a Bullet Away, Hell and Back ja Rebel of Babylon ovat ihan samaa liian monesta riffistä liian pitkiksi biiseiksi vatkattua sekavahkoa puuroa kuin Death Magnetic itsekin - ilman muuta parempaa Metallicaa kuin mikään Death Magneticia edeltäneeseen 15 vuoteen, mutta ei siltikään kovin ihmeellistä. Ei nyt mitään tusinajämää, mutta Metallicaksi vähän lliian seesteistä ja rakenteiltaan valitettavan hajanaista rokkia, joka ajoittain muistuttaa etäisesti thrashmetallia, mutta ilman genressä vaadittua kiihkoa ja tekemisen meininkiä.

Lars Ulrich on ilmoittanut, että "Hetfieldillä on seuraavaa levyä varten jo yli 700 riffiä", joten eiköhän seuraavalle levylle ole luvassa lisää tätä samaa palapeli-thrashia, vaikka olisikin mukavaa kuulla, että valmiina olisi yksikin BIISI.

Se EP:lle voidaan ilman muuta kehuksi kuitenkin lukea, että Death Magneticin raiskanneita masterointirutinoita siltä ei kuulu ja sen ansiosta saatamme tällä kertaa välttyä väsyttävältä loudness war -vätkytykseltä.