Krossfiren myötä metallimaailmani venyttää rajojaan nyt Bulgarian puolelle. Learning To Fly on bulgaarien debyyttilevy, joka tarjoaa täysin yhdentekevän intronkilkuttelun jälkeen kolme varttia jossain kevyesti progehtavan perus- tai voimametallin tienoille laskettavaa musiikkia.

Jos intro on levyn tylsin osuus, samaan mielikuvaan palataan jo parin biisin jälkeen - neljäs kappale kun on myös pariminuuttinen tyhjä instrumentaali. Tämän jälkeen levy vasta käynnistyy kunnolla: nimikkokappaleesta eteenpäin koittaa ne levyn parhaat palat, vaikka avausraita Warmachine ei sekään nyt onneton ole, ainakaan alkupuoleltaan.

Parhaus on kuitenkin suhteellisen muodoton ilmaus, sillä vertailukohtana on tämä levy eikä genre kokonaisuutena. Ja tämä näkee eli kuuluu. Edes nämä parhaimmat kappaleet eivät yllä muuhun kuin kliseiseen b-luokkaan. Onneksi tempo on kuitenkin levyn loppupuolella kiekon tylppää ja tylsää kärkeä hieman rivakampi, mutta sävellyksissä ei neronleimauksia kuulla. Tai edes ammatitaitoista tusinahuttua, joka sekin tällä levyllä tuntuisi piristävältä poikkeukselta ja ehkä jopa tasoaan kovemmalta.

Välistä mukavan pinnalla olevilla kuulailla koskettimilla kuorrutetaan näitä itseään toistavia ja korkeintaan geneerisiä hevibiisejä. Laulaja on myös samaa tusinakamaa, vaikkakin tuntuu esiintyvän ylitsepursuavan teatraalisesti; keskivertohevilaulaja tekee perustason suorituksen ilman suurta tunnetta tai esille nousevaa sielua. Muut musikantit hoitavat tonttinsa myös mallikkaasti, mutta intohimotta. Kaiken kukkuraksi levyn tuotanto kuulostaa demomaiselta tai ei ainakaan loppuun asti hiotulta.

Learning To Fly lienee kuitenkin bulgarialaistuotokseksi hyvä, paikallisista äänitysolosuhteista toki mitään tietämättä. Tästä huolimatta niin sävellykset, musikantit kuin tuotantokaan eivät kilauttele kultaisia kelloja kuuntelijan korvien välissä. Ehkä bändissä on lopulta liikaa Evergreyn kaltaista synkistelyä, keskitempoilua ja progeilua kuin suosimieni power metal -yhtyeiden riehakkuutta.