Yksi grindcoren tärkemmistä legendoista on tehnyt toisen levyn vuonna 2006 hämmennystäkin herättäneen uudelleenkasaantumisena jälkeen. Yhtyeen kitaristi, uransa pääasiallisesti Napalm Deathissa tehnyt Jesse Pintado menehtyi pian vuoden 2006 Darker Days Ahead -levyn jälkeen ja silloin yleisesti ajateltiin että Terrorizerin lyhyt comeback jäisi siihen.

Toisin kävi. Terrorizerin toinen alkuperäisjäsen, Morbid Angelin rumpalihirmu Pete Sandoval kasasi kokoonpanon uudelleen, otti mukaansa bassoon vanhan bändikaverinsa David Vincentin Morbid Angelista joka oli soittanut jo Terrorizerin World Downfall -debyytillä 1989 ja teki uuden levyn. Vokaaleista vastaa jo Darker Days Aheadilla mukana ollut Anthony "Wolf" Rezhawk ja Jesse Pintadon isot kitaristinsaappaat täytti Katina Culture -niminen kepittäjätär.

Terrorizer vuonna 2012 on kahtalainen tapaus. Uusi kitaristi on lähes epäinhimillisen tarkka sahaaja joka yhdessä Commado Sandovalin kanssa soittaa suurimman osan alan yrittäjistä suohon. Yhteissoitto on niin jämäkkää että tämä voisi olla suoraan kuin oppikirjasta. Vokaalit ovat hyvää keskitasoa ja noudattavat Terrorizerin perinteistä ”vähän vokalisointia kappaleisiin” linjaa uskollisesti. Basso ei kuulu ollenkaan.

Ensimmäiset 4-5 kappaletta pelkästään yhteissoitto pitää otteessaan kunnes huomaa että kappaleissa ei itse asiassa ole paljoakaan sisältöä. Ne ovat kahden-kolmen eri osan kokoelmia, kuin soittonäytteitä jotka lipuvat ohi toinen toisensa jälkeen jättämättä mitään erityistä mieleen. Grindcoren kohdalla on turha sanoa että kappaleet muistuttavat toisiaan, mutta tässä tapauksessa kappaleet on tehty saman puun lisäksi siitä yhdestä ja samasta oksasta. Siihen kun lisätään käytännöllisesti katsoen yhden tyylin kitaransoitto on lopputulos hämmentävän mitäänsanomaton vaikka ainekset olisivat vaikka mihin.

Tyylin ehdottomuus ja tietoinen valinta erittäin ahtaista rajoista voisi olla myös tehokeino, mutta nyt se kääntyy yhtyettä itseään vastaan. Klassisella debyytillä soitto oli vielä elävän kulmikasta ja kuulosti ihmisten tekemältä ja soittamalta. Nykyinen Terrorizer on kuin kone, soitto ei hengitä eikä liiku eikä groovaa. Se säksättää kuin ompelukone ja sitä kuuntelee aikansa, mutta aika pian se alkaa kyllästyttää.