Viidennellä täyspitkällään Tasmanian nelikko on rauhoittunut. Yhtyeen tavaramerkkinä ollut vauhdikas teknisyys on korvattu keskitempoisemmalla lähestymisellä ja itse teknisyys ei ole yhtä voimakkaasti esilletuotua kuten aikaisemmin.

Deathmetallista Psycroptic on siirtynyt enemmänkin modernin metallin suuntaan mikä toteutetaan kyllä suvereenilla taidolla ja viidennen levyn kokemuksella. Samalla kuitenkin tuntuu kuin yhtye olisi menettänyt jotain alkuaikojensa lähes adhd:ta muistuttaneesta kohkaamisestaan, mikä oli olennainen osa yhtyeen tavattoman energistä ja jopa sympaattista soundia.

Levyä nimittäin vaivaa vaisu tunnelma ajoittaisista hienoista kohdista ja hyvin onnistuvasta The Throne Of Kingsistä huolimatta. Keskitempoinen riffittely on ihan okei, mutta ei herätä mitenkään erityisiä tuntemuksia. Luovuttuaan kaahamisesta ja loputtomista riffeistään Psycroptic on lähestynyt modernin metallin valtavirtaa ja tulee samaan varmasti uusia ystäviä niistä joille vanha tyyli on ollut liian teknistä ja vaikeaselkoista. Mutta meille jotka ovat myhäilleet tyytyväisenä esimerkiksi The Scepter Of The Ancients -levyn tahtiin, on uusin kaikessa ”kypsyneessä” kokonaisuudessaan pettymys.

Kyseessä on silti kaikkea muuta kuin huono levy, kappaleissa on runsaasti laadukkaita riffejä ja kohtia joiden mukana on hyvä nyökkäillä, itselleni vain yhtyeen valitsema suunta ei tunnu oikealta.