Mukavaa, että tämänkertaista Human Temple –levyä ei tarvinnut odottaa kuutta vuotta kuten edellistä. Mukavaa on sekin, ettei musiikin laatu ole suuremmin kärsinyt vaikka albumin kypsytysaika on ollut vain kaksi vuotta. Parilla ensimmäisellä biisillä Janne Hurme ystävineen jopa rikkoo sitä kaavaa, josta yhtye tunnetaan. Hetken jo luulisi, että bändin musiikillinen linja on siirtynyt melodisen metallin piiriin, jossa vaikutteita on otettu myös raskaammasta progressiivisesta rockista. Pikku hiljaa levyn edetessä palataan onneksi tutummille laduille.
Em. latuja reunustavat tarttuvat melodiat, Hurmeen tunnistettava laulu ja innostuneen kuuloinen soitto. Melodioissa on (edelleen) sitä melankoliaa, joka on kautta aikojen uponnut Suomen kansan hiljaiseen enemmistöön. Kun tämä yhdistetään perinteiseen melodiseen hard rockiin, saadaan cocktail, joka toimisi hieman heikommillakin eväillä, mutta tällä levyllä eväätkin ovat kutakuinkin kunnossa.
Koko paketti on täynnä vahvaa materiaalia. Pari huippubiisiä, joilla levyn profiili nousisi uusiin sfääreihin, ei tietenkään olisi pahitteeksi. Human Temple toki tekee omannäköisensä version Fleetwood Macin klassikosta Little Lies, mutta se ei eroa levyn muusta materiaalista oikeastaan mihinkään suuntaan. Alkuperäisbiisi on itselleni sen verran tärkeä kappale, että kieltäydyn kommentoimasta tätä versiointia tämän enempää... paitsi että saattaa se tuttuudestaan johtuen radioaalloille tiensä löytää.
Yhtä kaikki, Human Templen halot ovat liiterissä hyvässä järjestyksessä. Vaikka huiput nyt levyltä puuttuvatkin, siellä on toimivaa tavaraa riittämiin. Biiseissä on tarpeeksi liikkumavaraa toisiinsa nähden ja kokonaisuus on melko rikas. Muutama flirttailu metallin suuntaan ei estä sanomasta Halfway to Heartachea eheäksi kokonaisuudeksi. Siitä pitävät jo lauluosuudet huolen. Oikeastaan säätämistä löytyisi vain Hurmeen englannin ääntämisestä. Mutta kyse on siinäkin kosmetiikasta, muuankin veteraaniosaston saksalaisyhtye myi pelkästään Yhdysvalloissa kymmeniä miljoonia tässä mielessä huomattavasti heikommin avuin. Human Temple osaa ainakin pitää vanhat ystävänsä enemmän kuin tyytyväisenä. Kelpo levy, sopivasti uusia tuulia, mutta valtaosiltaan vanhaa ja hyväksi havaittua!
12.02.2012, Ismo Karo |