Israelilainen Salem oli jo aikanaan maansa uranuurtaja, tuoden tummemman äärimetallin maailmalle pyhän maan perukoilta. Alkujaan vuonna 1994 ilmestynyt Kaddish on eräänlainen teemalevy holokaustin tapahtumista ja sen synkille tapahtumille. Viime vuonna levy sai komean uusintajulkaisun.

Kaddishin omintakeinen sisältö on tyyliltään hyvin yhdeksänkymmentälukulainen. Biisien melodisesta tyylistä voi löytää vivahteita niin black metalin, death metalin kuin ehkä hieman aikakautensa doominkin suuntaan. Mustemman metallin ollessa levyn peruslähtökohta, tietynlainen brittidoomille silmää iskevä hitaampi tempo ja melodiset kitarariffit tuovat mieleen tuon ajan Paradise Lostin ja My Dying Briden. Muutoin materiaalissa on helposti kuultavissa sukulaisuuksia vaikkapa Rotting Christin suuntaan.

Jos jotain, Kaddish on hyvä tyyppiesimerkki aikansa monimuotoisesta ja monessa mielessä vielä suuntaansa hakevasta äärimetallista. Etenkin israelilaisen metalliskenen mittapuulla Salemin tuotanto on ylipäätään pioneerityötä. Nykypäivän mittapuulla levystä on vaikea löytää mitään kovin äärimmäistä. Levy on helpolla paitsi liian melodinen, rauhallistempoinen ja jossain määrin jopa fiilistelevän seesteinen. Omaperäisyyttä levyn kipaleista löytää silti heittämällä enemmän kuin nykypäivän tapauksista.

Ainutlaatuisesta otteestaan huolimatta Kaddish ei ole mikään erityisempi merkkiteos. Biisimateriaali kärsii laiskuudesta ja tietynlaisesta mitäänsanomattomuudesta. Omalla kohdallani kyse ei ole edes ajan tekemistä tepposista, sillä Salemin bm-vivahteinen MDB-pastissi ei kolahtanut edes omana aikanaan, eikä tee sitä vieläkään. Tuotantopuoli on passelia, joskin hieman vaisua ja laulupuolen ärähtelytkin kuulostavat kovin vaisuilta.

Kaddishin uusintajulkaisu on tietyssä mielessä toki kumarrus skenelle ja sen aikalaishenkeä kaipaaville, mutta mitään erityisen ikimuistetavaa levy ei annistaan huolimatta tarjoa. Bonuksena uusversiolla on video kappaleesta The Edge of the Void.