01. Sworn To Fun Second To None
02. Winner
03. Lone Wolf No Club
04. I Am The Kind Of Guy Who Gets Away With Murder
05. Iron Crossroads
06. Your Name
07. Sweet Blood
08. You Hate Me I Am So Glad
09. Dirty Old Man
10. SBM (Stop Bugging Me)
11. Give It To Me
12. Gone Electric
13. Ride The Rocket
14. Live By Rock n Roll Die By Rock n Roll
Tämän bändin nimikin on jo niin alleviivaava, että on sangen helppoa arvata millaisesta musiikista on kyse. Huonosta? Joo, siitäkin. Bändin musiikissa ei ole veekasia nimeksikään vaan oikeampi ajopeli olisi mopo tai skootteri. Kansilehteä ja bändikuvia katsellessa herää kysymys vain siitä, että mistäköhän seinästä nuokin pellet on repäisty. Tatuoidut nöösipojat näyttävät siltä, että häviäisivät tappelussa ala-asteen pihallakin. Stylisti on selannut ilmeisesti jotakin alan katalogia ja todennut, että tuolta se rock 'n roll näyttää, ja valjastanut kaikki mahdolliset kliseet ja typerimmät irvistelyt yksiin kansiin.
Rockin ja kaiken muun paheellisen ilosanomaa levittäväksi yhtyeeksi V8Wankers on sanoinkuvaamattoman ponnetonta musiikkia. Yhtyeen riffirockissa ei ole oikeastaan mitään särmää, mikä on sinällään vallan hyvin linjassa bändistä kuvituksen mukaan saadun mielikuvan kanssa. Jotenkin tuntuu siltä, että bändiä innostaa enemmän musiikkiin liitetty elämäntapa kuin itse musiikki, koska IronCrossroads on harvinaisen mitäänsanomaton. Se on toki valtaosin nähtävissä, mitä bändi on yrittänyt saavuttaa, sen agendassa todennäköisesti on ollut luoda hyvää bilemusiikkia kovalla meiningillä ja tarttuvuudella.
Ehkä olen vain tyhmä kun en tajua. IronCrossroads on yhtyeen jo kuudes levytys ja ensimmäinen maailmanlaajuiselle levylafkalle. Voi olla, että isompi levydiili on vienyt tästä taidemuodosta sen sielun, sillä riffirockin sielua ja henkeä V8Wankersissa on suurin piirtein saman verran kuin keskimääräisessä Idols-vedossa. Siis sellaista, että joku ammattilainen on lähtenyt askartelemaan sellaista rockmusiikkia mistä ei pidä, olettaen että kaikki se skeida kuulostaa samalta. Siksi V8Wankersissa mättää melkein kaikki, mutta eniten ehkä sieluton ja ylikaupallinen esillepano, joka ei ärsytä ketään muita kuin niitä jotka musiikista välittävät.
Musiikillisesti IronCrossroads on täysin tavoitteettoman oloista ja vaikuttaa siltä että sen ainoa motivaattori on liikevaihto. Pikainen vilkaisu bändin kotisivuille kertoo samaa tarinaa, sillä musiikista siellä ei juurikaan puhuta vaan näkyvissä on eniten tatuointiliikkeiden, rättifirmojen ja muiden sponsoreiden mainoksia. Diilit kolmannen osapuolen kanssa ovat liikuttaneet enemmän kuin kertoa sanaakaan siitä, mikä tätä bändiä vie eteenpäin ja mistä heidän musiikkinsa tulee.
V8Wankers on valitettava tyyppiesimerkki siitä, kuinka musiikki on tehty väärästä suunnasta, väärällä motivaattorilla ja väärällä tavalla.