Psykiatrisen häiriön mukaan nimetty Obsessive Compulsive koki viime vuonna mairittelevaa tunnustusta Dreams of Death and the Death of Dreamsin voittaessa The Pure Rawk Awardseissa Vuoden levy -äänestyksen. Toivottavasti se ei kerro Englannin ruohonjuuritason yhtyeiden nykytasosta koko totuutta, sillä hyvällä tahdollakaan esikoisalbumia ei voi luonnehtia kovin maata järisyttäväksi.

Keskitempoisen raskasta rockia soittavan manchesterilaisnelikon terävin kärki perustuu naislauluvetoisuuteen. Bändi haluaa Holeksi Holen paikalle. Soundissa paistaa läpi myös Die So Fluid ja Life Of Agony.

Kappalemateriaalinsa puolesta Dreams of Death and the Death of Dreams on vaisuudessaan tasaisen yhdentekevä levytys, eikä puhuttelevia kohtia löydy kuin yhden käden sormin laskettuna. Mikäli soittoon olisi piiskattu runsaammin groovea ja ponnekkuutta, vaikutelma olisi kohentunut pykälällä, ehkä. Tunnelmallisestikin levy jää hailakaksi. Mieleenpainuvinta levyssä on Keliin räväkän särmikäs laulu, mutta hiukkasen on hänen äänenkäyttönsäkin vielä heiveröistä.

Ensimmäisen kokopitkänsä julkaissut Obsessive Compulsive on vielä eittämättä kasvuiässä, mutta aikamoisia ihmetekoja saa tapahtua etenkin sävellyspuolella, että bändi voittaa minut tulevaisuudessa puolelleen.