Vuonna 2006 alunperin Moravia-nimellä perustettu helsinkiläinen Tracedawn on kasvattanut hitaasti suosiotaan kahden albumijulkaisun ja keikkailun myötä, ja vuosi 2012 tuo bändiltä kuultavaksemme Lizard Dusk -nimisen rieskan. Levy osoittaa yhtyeen olevan vielä varsin elinvoimainen, vaikka yhtye on viettänyt tovin hiljaisuutta, ja kokoonpanokin on kokenut pieniä muutoksia vuosien saatossa.

Laulaja Antti Lappalainen otti ja lähti yhtyeestä, mutta paikalle Tracedawn löysi Amoralissa kolmen ensimmäisen albumin aikana ärisseen Niko Kalliojärven. Samalla kitaristi Tuomas Yli-Jaskari sai lisävastuuta laulaessaan nykyään myös puhtaat lauluosuudet. Kalliojärvi on taitomies tontillaan, mutta hieman yksipuolinen örisijä, kun taas Yli-Jaskarin laulut saavat peukkuni kovastikin pystyyn.

Niille, joille Tracedawn ei vielä ole tuttu, valaistakoon, että kyse on siis modernista melodeathista, joka vertautuu läheisesti genren kotimaisiin taitajiin, kuten MyGrainiin, Naildowniin ja Kill the Romanceen. Lähes kaikki parhaat siivut levylle on sijoitettu heti kärkeen, sillä Arabian Nights ja Breed Insane ovat melodian ja metallin unelmaliittoja, joista ei upeita sävelkulkuja puutu. Näiden lisäksi Nothing And Nowherestä löytyy sellaista energiaa ja raikkautta, jolla kelpaa lähteä maailman lavoja valloittamaan. Biisin jazz-henkinen säkeistö henkii sellaista ennakkoluulottomuutta, joka ei ole koskaan pahasta, kun tässä kaavoihin kangistuneessa tyylilajissa liikutaan.

Muista raidoista on vaikea mennä erikseen mitään yksityiskohtaista sanomaan. Vauhti on pääosin kova, laulajien vuorottelu toimivaa, ja kosketinsovitukset kauttaaltaan kiinnostavampia kuin Soilworkilla tai Northerilla koskaan. Jotain jää silti puuttumaan, eivätkä levyn kolme loistoraitaa saa muista kappaleista haastajia rinnalleen.

Tracedawnilta jää jälleen pääpotti saavuttamatta, vaikka Lizard Dusk onkin hyvä vähintään siinä kuin edeltävä Ego Anthemkin. Kun pelkästään oman maamme sisältä kuitenkin löytyy genrestä niin kovia tekijöitä kuin Omnium Gatherum, MyGrain ja D Creation, niin hyvä kuin Lizard Dusk onkin, Tracedawnin paikka ei vieläkään ole aivan melodeathin kuninkuusluokassa.