Iron Fire Voyage of the Damned
CD
[ Napalm Records ] ( 7 )
01. The Dark Beyond
02. Enter Oblivion OJ-666
03. Taken
04. Slaugher of Souls
05. Leviathan
06. The Final Odyssey
07. Ten Years in Space
08. Voyage of the Damned
09. With Different Eyes
10. Dreams of the Dead Moon
11. Verge to Collide
12. Realm of Madness
13. Warmaster of Chaos
Kesto: 64:27
Tanskalainen power metal -ryhmittymä Iron Fire pitää ahkeraa tahtia yllä. Viimeisen kuuden vuoden sisällä bändiltä on ilmestynyt viisi levyä, ja kokonaisuudessaan Voyage of the Damned on bändille jo seitsemäs albumi. Edellisen levyn Metalmorphosizedin keskityttyä suurilta osin bändin demoiltaan kaivamaan materiaaliin vuosi 2012 tuo mukanaan taas täyden tunnin verran uutta Iron Fire -pauhua.
”Mihinkäs sitä käärme nahoistaan pääsisi” on sopiva sanonta kuvaamaan Iron Firen matkaa Thunderstorm-debyytistä näihin päiviin. Hurjia poikkeamia bändin soundissa nimittäin ei ole missään vaiheessa tapahtunut, vaan yhtyeen musiikkii jatkaa samaa perinteisen heavyn ja speedmetallin sävyttämää euromelometallin linjaa. Tyyli on kuitenkin hieman monipuolistunut alkuajoista, mistä merkkinä Voyage of the Damnedilla kuullaan aiempaa enemmän koskettimia sekä vierailevia laulajia. Martin Steenen tunnistettava, voimametallimaailmassa hieman erikoisen kuuloinen ääni sen sijaan on ennallaan, mitä nyt korkeintaan hieman varmemman ja ”ammattimaisemman” kuuloisena kuin yhtyeen alkutaipaleella.
Iron Firellä on taito luoda levyilleen huiman hienoja, upeiden melodioiden kannattamia sävellyksiä, ja toisaalta toinen mokoma yhdentekevämpiä ralleja. Voyage of the Damnedilla yhtyeen parasta osaamista edustavat Enter Oblivion OJ-666, Ten Years in Space, Verge to Collide, The Final Odyssey -balladi ja runsailla örinävokaaleilla varustettu Warmaster of Chaos, kun taas pahiten muun materiaalin jalkoihin jäävät Taken, Leviathan, With Different Eyes ja Dreams of the Dead Moon. Levyn yli kymmenen minuutin venähtävä nimikkoraita sisältää hyviä kohtia sekä mielenkiintoiset vierailut Pagan's Mindin nokkamieheltä Nils K. Ruelta sekä Benedictumissa ja Bolt Throwerissa vaikuttaneelta Dave Ingramilta, mutta tiiviimpi sovitus olisi tässä tapauksessa tuottanut parempaa jälkeä.
Voyage of the Damnedia voi kuunnella sujuvasti powerinnälkäänsä, mutta sitä samaa se on kuin aiemmatkin albumit, eikä merkittävää kehitystä, tai toisaalta taantumistakaan, ole havaittavissa. Iron Fire tavoittanee jälleen lähinnä vanhat kuulijansa, sillä tuskin tällä uusiakaan markkinoita vallataan.