Aiemmin Abortus-nimellä operoinut, mutta jo vuodesta 2004 Herratik-nimellä veivannut aussipumppu veivaa reipastempoisen death/thrash-paukkeen merkeissä. Compromise Gone ei keksi pyörää uudestaan, eikä oikeastaan lisää siihen mitään uusia ominaisuuksia millään tasolla muutenkaan.

Puolituntinen Compromise Gone edustaa menollaan peruskauraa käytännössä kaikilla genrensä osa-alueilla. Biisit ovat lyhyen ytimekkäitä ja pääosin reipastempoisia tapauksia. Vetovastuu on vuoroin death metal -vetoisilla runttauksilla, vuoroin taas thrash-sävyisellä riffittelyllä. Yhdistelmä on kymmeniä, jos ei peräti satoja kertoja todettu tasaisen toimivaksi, mutta yllätyksellisyyttä ja omaperäisyyttä on vain harvalla alan yhtyeellä. Sama vaivaa myös Herratikia.

Herratikin veisuja on paha sanoa huonoiksi, tai oikeastaan edes keskinkertaisiksi. Ne ovat kaikkiaan varsin meneviä, kohtuullisen mukaviakin ralleja, mutta samalla hyvin ohikiitäviä ja helposti unohdettavia. Hittipotentiaali, jos sitä edes on, ei tunnu nousevan esille ja kipaleet jäävät vain toistensa varjoiksi yksi toisensa jälkeen. Tämänkaltaista pauketta kun on niin paljon paremminkin tehty maailmassa, nyt ja ennen.

Levyn soundit ovat tasaisen hyvät perussoundit, joskin ehkä hieman tummat ja bassovoittoiset. Ärisevä puoliörinä taas on niin tavanomaista perusmeuhkausta, ettei pahemmasta väliä. Ei aiheuta iloa jos ei liioin hampaidenkiristelyäkään.

Näistä palasista koottu platta ei nouse osiensa summaa isommaksi tekijäksi. Compromise Gone on menettelevä levy, jota kuuntelee sujuvasti ilman kypsymistä, mutta siihen sen meriitit sitten jäävätkin. Valitettavasti.