Metalcore-suuruus As I Lay Dying juhlisti marrakuussa 10 vuotta kestänyttä levytysuraansa julkaisemalla Decas-ep:n. Levyn sisältö koostuu kolmesta uudesta kappaleesta, bändin ensimmäistä levyä mukailevasta sikermästä, muutamasta cover-valinnasta sekä remixeistä. Mittaa minialbumille kertyy lähes yhtä paljon kuin keskivertoiselle As I Lay Dying -albumille, mutta valitettavasti koko albumi ei ole niinsanotusti täyttä asiaa.

Tälle levylle tehtaillut kolme täysin uutta kappaletta ovat laatutavaraa siinä missä pari edellistä albumiakin. Paralyzed ja From Shapeless to Breakable ovat perushyvää AILD:ia, ja vaikkeivat kappaleet varsinaisesti mitään uutta ja ihmeellistä tarjoile, ei fanin varmasti tarvitse pettyä kuulemaansa. Moving Forward nouseekin levyn kruunuksi, ja pompsahtaa vähintäänkin bändin top-10 kappaleisiin.

Covereista Slayerin War Ensemble sekä Judas Priestin Hellion / Electric Eye -kombo toimivat ihan kohtalaisesti, vaikka bändi ei teekään mitään muuta kuin tributoi tarkasti esikuviaan nykyisyyteen päivitetyillä soundeilla. Alle minuuttisesta Coffee Mug -versioinnista taas ei ole minkäänlaista lisäarvoa levylle tuottamaan. Coverit ovat sinänsä ihan kuunneltavia vetoja albumin ytimen, eli kolmen uuden kappaleen, jälkeen, mutta kuulemattakin olisin pärjännyt. Samaa voi sanoa Beneath the Encasing -medleystä, sillä bändin ensimmäiselle levylleen säveltämä materiaali ei vain mitenkään vastaa nyky-AILD:in laatuun.

Jos covereita pystyi vielä kuuntelemaan, remixit taas keikkuvat pääosin sietokyvyn rajoilla. Erilaiset elektroniseen muotoon väännetyt versiot ovat melkoista melusaastetta, eivätkä tee oikeutta alkuperäisille biiseille. Onneksi yksi remixeistäkin on onnistunut, sillä Confinedista on saatu aikaiseksi mielenkiintoinen, alkuperäistä sävellystä palveleva koneistettu versio, jota levyltä kannattaa erityisesti kuunnella kolmen ensimmäisen raidan ohella.

Decas on selkeä välipala ensi vuoden kokopitkää julkaisua odotellessa, eikä sen suureksi osaksi coverien ja remixien tahdittamaa sisältöä kannata edes vertailla yhtyeen varsinaisiin albumeihin. As I Lay Dyingin uudet omat kappaleet ovat kuitenkin jälleen rautaa, ja parempi vain, että pakolliset coveroinnit ja uudelleenmiksauksetkin ovat tämän kaltaisella julkaisulla, eivätkä minkään varsinaisen albumin perään tuupattuina.