Magnum on 40-vuotisen uransa aika kokenut nousut ja laskut. Yhtye ei ehkä ole tuon 2000-luvun hevin uuden tulemisen myötä kohonnut sen isommaksi kuin mitä huippuaikoinaan oli ja mitä monelle sen aikalaiselle on tapahtunut. Kohtalaista menestystä on kuitenkin saavutettu ihan albumirintamalla, myös myyntitilastojen muodossa. Nyt SPV onkin julkaissut yhtyeen 2000-luvun tuotannon parhaat yksissä kansissa. Evolution -levylle Magnum on päätynyt tekemään hieman studiohommiakin. Kappaleet on miksattu uudelleen ja monelle kipaleelle on myös tehty uusia rumpu-, kitara-, basso- ja laulunauhoituksia.

Tällä kokoelmalla tuntuisi uudelleennauhoittelusta olleen todella hyötyä. Erityisesti kitaroiden rouheus, sekä yleinen soundien kirkkaus ovat kaikkissa kipaleissa kohdillaan. Magnumin kaikki viimeisimmät levyt kun eivät ole olleet ihan sitä parasta laatua tuotannoltaan. Erityisesti vuosituhannen alun levyissä oli paikoitellen varsin halvahkon kuuloiset tuotannot.

Hyvinhän se Magnum vielä näin neljännelläkin vuosikymmenellään toimii. Vaikka ihan suurimpia hittejä ei enää yhtyeeltä olekaan tullut, niin Evolutionille päätynyt kappalearsenaali todistaa ainakin sen, että yhtyeen taito tehdä tuhtia ja mahtavaa hard rockia ei ole mihinkään kadonnut. 

Levyllä edetään kronologisessa järjestyksessä, siten että muutama kappale esitellään jokaiselta vuosituhannen Magnum-levyltä: Breath of Life, Brand New Morning, Princess Alice and the Broken Arrow, Into the Valley of the Moonking ja The Visitation.

Reunion-albumi Breath of Lifen jytäävät That Holy Touch ja Just Like January avaavat levyn ja uudet soundit osoittautuvat voitoksi heti alkumetreillä. Out of the Shadows on erityisesti saanut aivan uuden ilmeen ja todellisen potkun takalistoonsa uusien soundien avulla. When We Were Younger on ehkä itselle koko tämän "uuden" Magnum- kauden parhaimmistoa, All My Brigesin ollessa taas todella hieno nyökkäys jonnekin kasarin ja keskilännen kantrin maastoon.

Levyllä on myös muutama kappale yhtyeen edelliseltä The Visitation -levyltä, sekä pari kokonaan uuttakin veisua. Edellisen levyn nimikkobiisi ja Wild Angels eivät omasta mielestäni kuitenkaan sävellyksinä tai soundienkaan puolesta ihan yllä tämän kokoelmalevyn alkupään materiaalin tasolle. Uudet kappaleet Fall  ja Do you Know Who You Are  ovat puolestaan piristäviä ja valavat uskoa tulevaan. Uskottava se on: Magnumilla on annettavaa vielä viidennelläkin vuosikymmenellään.