Awaken Forever More edustaa tyylipuhdasta progehtavaa melometallia. Sen musiikista napsahtaa heti mieleen hieman vanhempi Kamelot tai miksei tietenkin myös mikä tahansa Dream Theaterin levy. Yhtye tulee Englannin Cambridgesta, siis perinteisestä musiikkimaasta, joka on tuottanut ilmoille Beatlesin, Queenin ja Iron Maidenin, ja josta ei allekirjoittaneen korviin ole ainakaan vuosiin tullut yhtään hyvää perinteisempään heavyyn nojaavaa yhtyettä.

Forever More  lähtee käyntiin instrumentaalilla Into the Storm, joka lainaa hieman teemaa X-Files -sarjan tunnarista. Intro liukuu saumattomasti Out of Controliin, joka on eräänlainen genrensä "keskitemporokkaus". Juoksevaa melodiaa tulee paljon synasta ja tuplakitaroista ja sinfoninen kertosäe polveilee rytmisen seesteisesti.

Release Me käynnistyy hyvin ironmaidenmaisen, nopeamman riffirokin, jonka rikotut ja groovaavat sekä sinfoniset väliosat vievät kappaleen lähemmäs modernimpaa ja radioystävällisempääkin raskasta musiikkia. Drift Away on puolestaan  voimaballadina levyn selkein kappale ja siksi ensimmäisellä kuuntelukerralla tarttuvin. Tässäkin kappaleessa kuulee hyvällä tavalla vaikutteita monista, kahden kitaran voimin melometallia tuottavista yhtyeistä.

Laulaja Simon Shedwellin ääni on varsin miellyttävä ja joissakin arvioissa verrattu kuulemma ex-Wolfsbane ja ex- Iron Maiden -vokalistiin Blaze Bayleyhin. Ehkä siellä hieman samansuuntaista timbreä on kyllä äänessä kuultavissa, mutta äänen käyttötapa on Simonilla kuitenkin aivan erilainen. Häneltä taittuu hienosti hieman tummempi ja vahvan tunnelmainen Taken. Kappaleen vesittävät kuitenkin aika suorilta vaikuttavat Metallican Nothing Else Matters  -lainailut.

Voisi tuntua siltä, että jo kolmas peräkkäinen hitaasti alkava kappale olisi levylle rasite, mutta tällä kertaa seuraavana tuleva Closing the Doors puolustaa lätyllä paikkaansa. Tässä kappaleessa Shedwell intoutuu tulkitsemaan, samalla kun herkkä piano soittaa kuvioitaan jousien säestyksellä. Tämä lyhyt piano-lied eroaa selvästi kahdesta edellisestä hitaasti alkaneesta, mutta kuitenkin jatkossa voimistuneesta kipaleesta.

Bleed From You ja For the Moment ovat sellaisia tyypillisiä "albumikappaleita", jotka kuullessaan luulee kuulleensa ne levyllä juuri äsken. Ja kyllähän Bleed From You on kuin  avausraita Out of Control, For the Momentin muistuttaessa varsin paljon Drift Awayta. Raskaalla riffillä ja tuplabassaripoljennolla höystetty Hold On jää levyn keskellä myös hieman etäiseksi.

One Wishin alku lupailee taas slovaria, mutta kappale kääntyy hieman räpähtävävän a-osan kautta täyteen vauhtiin. Kipale on monipuolisuudessaan ehkä jopa levyn paras ja erittäin melodinen. Tässä vaiheessa olisin ehkä kaivannut levylle hieman paksumpaa ja jykevämpää äänimaailmaa. Soundit ovat kyllä todella kirkkaat ja erottuvat, niin kuin usein progehtavassa materiaalissa kuuluukin olla. Raskaimmissa ja perinteisemmissä hevikohdissa tuntuu vain siltä, että dynamiikkaa ja rouheutta saisi olla vielä hippunen lisää.

Surumielinen ja haikeakin powerslovari King edeltää levyn päättävää Forever Morea, joka puolestaan on silkkaa paahtoa. Metallica ja Judas Priest on kuunneltu tarkkaan ja tuplakitarat takovat riffejä, jotka yhdistetään kuitenkin elokuvamaisiin kertosäkeisiin ja sinfonisiin välipaloihin.

Awaken musiikki on mielenkiintoista, melodista eikä lainkaan kaavoihin kangistunutta. Kappaleet ja niiden rakenteet ovat välillä haastavia, jopa niin, että yhtyeellä tuntuu olevan täysi työ niiden soittamisessa. Soittotatsia ja soundia kun yhtye saa vielä hieman petrattua, niin seuraavan levyn voisi ennustaa olevan rautaa.