Levyn kannen tuhmasta tytöstä ja nimestä XXX  huolimatta italialaisen Rain-hardrockyhtyeen viimeisimmällä albumilla ei ole mitään tekemistä aikuisviihteen kanssa. XXX nimittäin tarkoittaa tässä yhteydessä kolmeakymmentä, joka on se vuosien määrä, jonka nämä italiaanot ovat saapasmaan maita ja mantuja jo pitkin ja poikin kolunneet.

Rain epäilemättä tekee jonkinlaisen aikaansaamattomuuden maailmanennätyksen, sillä väittämänsä mukaan vuonna 1980 perustettu yhtye kertoo vakiinnuttaneensa kokoonpanonsa vasta 1998 ja julkaisseensa "virallisen" esikoisalbuminsa vuotta sitä myöhemmin. Melkein väittäisin, että ehtivämpi kaveri kasaisi bändin nopeammin vaikka Gobin autiomaasta, johan tuossa ajassa opettaa mongolialaiset villiaasitkin kitaraa soittamaan... No, joka tapauksessa vuonna 2011 Rainin alkuperäismiehityksestä (joka julkaisi vuosien 1986-94 välillä kolme bändin virallisen historian kätevästi unohtamaa levyä) on jäljellä kaksi muusikkoa ja yhtye tuntuu edelleen etenevän hitaasti, sillä kolmikymmenvuotisjuhlalevykään ei sisällä kuin yhden ainoan uuden kappaleen (Whiskey On The Route 666), muiden vetojen ollessa uusiksi soitettuja versioita bändin edellisiltä levyiltä. Täyspitkän albumin tarpeellisuutta perustellaan tietenkin juurikin juhlavuodella ja (ties monennellako) uudella kokoonpanolla, jota fanit haluavat nyt ehdottomasti kuulla vanhojen rallien kimpussa.

Rainin rock on hard & heavy ja bändin tyyli jossakin vuosikymmenten aikana hyviksi ja kestäviksi havaittujen Deep Purplen ja Led Zeppelinin välimaastossa, joskin suoraviivaisempaa kuin nimekkäistä esi-isistä kumpikaan. Paljon huonompaakin perusmallista hard rockia on monesti kuultu, mutta kokolailla turhaa se on kyllä tämäkin. Yhtye voi olla kotimaassaan vaikka kuinka legendaarinen, mutta kolmenkin vuosikymmenen olemassaolon jälkeen Rain herättää, ainakin minussa, lähinnä vain kysymyksen mihin muuhun sitä tarvitaan kuin vielä vanhempien bändien paikalliseksi lämmittelijäksi?