Vuoden ykkönen melodisen hard rockin saralla tulee tässä. Final Frontierin ja Sagan solistinakin mainetta niittänyt Rob Moratti tarjoilee todellisen herkkupalan AOR:n ystäville. Musiikillisesti äijä liikuskelee Journeyn maastossa, ollen ääneltäänkin Steve Perryn ja Hugon välimailta. Laulu sujuu upeasti, skaala on laaja ja tunnetta on mukana roppakaupalla. Sävellykset ovat onnistuneet miltei nappiin. Puolenkymmentä näistä biiseistä olisivat olleet varmoja hittejä vuonna 1986, kirkkaimpana helmenään Standing On The Top Of The World, joka mahtuisi vaivatta mille hyvänsä Journeyn levylle.

Soittopuoli on nykypäivän mittapuulla hienosti hallussa. Morattin apuna ovat häärineet muiden muassa Christian Wolff, Reb Beach ja Tony Franklin. Erityisen hienoa on, ettei levyllä ole liiemmälti synaefektejä, vaan suurin osa soitosta on luonnollista. Kosketinosasto on soundeiltaan monipuolinen ja vanhaa kunnon Hammondiakin on tarjolla. Wolff ja Beach sooloilevat tyylikkäästi ja sävelmät antavat kitaristeille tilaa koukuttamiseen.

Sagan vaikutus näkyy ehkäpä siinä, että biiseissä on aika lailla kaikkea pientä detaljintynkää, joka tarttuu korvaan. Progea on kuitenkin vain hyvällä tavalla mausteena, sillä kyseessä on erinomaisen upea melodinen hardrock-levy, sellainen, joka voisi löytyä hakusanoilla ”kesä” ja ”avoauto”.