Kieli poskelle ja rässi soimaan - täältä tulee Devastracktor! Tuoreen debyyttilevyn ulos pukannut viisikko ei suhtaudu menoonsa ryppyotsaisesti, kuten jo kansikuvasta voi päätellä. Kyse ei kuitenkaan ole myöskään mistään vitsibändistä. Humoristisesti nimetty levydebyytti iskee luun kurkkuun ja huuhtoo sen alas kolpako(i)lla olutta.

Turkulaisyhtyeen thrash/speed metal kulkee selkeillä raiteilla alusta loppuun asti. Tempo on reippaanpuoleinen ja riffit hiihtävät alalle ominaisia latuja pitkin. Paikoin mukana on maukkaita herkkupaloja, joita voisi maistella toki enemmänkin, mutta yleislinjaus on mallia ihan kivaa peruskamaa. Niin jenkkiläinen kuin saksalainenkin rässäily tulevat tutuksi Devastracktorin menosta - hyvässä mielessä totta kai. Tiedä sitten onko kyse juuri omista assosiaatioistani vai mistä, mutta isoista nimistä mieleen nousee lähinnä Kreator.

Mukaan on valitettavasti mahtunut myös vähemmän iskevää riffinpoikasta ja vaikka melodioilla väritetäänkin menoa miellyttävästi, jotain jää kokonaisuudesta puuttumaan. Aivan kuin se koukku ei vain löytäisi täysin kohteeseensa, vaikka läheltä liippaakin ja usein. Valittamista ei kuitenkaan löydy sen enempää soitto- kuin laulupuolestakaan. Soitto on tarkkaa ja sävellyksissä on mukana pikku jippoja soitantoja piristämässä. Vokalisti Jaakko taas uskaltaa irroitella äänellään ja ylipäätään miekkosen noheva ääni istuu menoon oikein mukavasti.

Soundipuoli on selkeä ja erotteleva, mutta potkua voisi olla hippasen enemmänkin. Tiedä sitten olisko lisäryhti aiheuttanut vain puuroisuutta tai epäselvyyttä, mutta kokonaisuus tuntuu kuin kaipaavan pientä boostia. Suurempaa valittamista Warhorsepowers and a Megaton of Balls -levystä ei löydy. Se on tyyliuskollinen, napakka ja eheä paketti. Vielä kun riffiruuvia saisi astetta tiukemmalle ja biiseihin lisää tarttuvuutta, niin tässä voisi olla Suomen uusi rässiruhtinas. Sopiiko tätä toivoa jo ensi levylle?