Ei ole epäilystäkään, etteikö Ritual Necromancy haluaisi hukuttaa kuuntelijaansa syvään päähän, kuiluun. Debyyttialbumi Oath of the Abyssin pyörre on voimakas ja järjenvastainen kuin Diocletianilla ja Portalilla konsanaan, mutta jostain syystä mittakaava tuntuu silti olevan vähän myrsky vesilasissa -tasoa. Aivan kuin kaukaisuudessa murskaavalta näyttänyt aalto ei lopulta hyökyisikään päälle.

Ritual Necromancyn ongelma on lähinnä se, että järjettömin hulluus ei pysy yksinkertaisesti bändin ilmaisussa pinnalla. Koska levyllä on hieman ulkoa opetellun tapaistakin raivokkuutta, laimenee kokonaisuus samassa suhteessa tavanomaisemmaksi tapaukseksi. Pariminuuttinen Penitence ei kursaile, mutta kuusiminuuttisessa Desecrated Omnipresencessä kruisaillaan välillä sivuraiteilla. Suuri osa viitosraidastakin on toki makoisaa materiaalia. Siinä missä rumpali KS:n paukutus lanaisi parhaimmillaan kaiken elävän alleen - kannattaa kuunnella esimerkiksi Descent -, kuulostaa vokalisti JF:n ääntely välillä lähes voimattomalta.

Samplebiisien ja ennakko-odotusten pohjalta Oath of the Abyss ei olekaan niin "syvältä" kuin olisin toivonut. Se on hyvä pelinavaus, mutta esimerkiksi ylempänä mainitun bändikaksikon ja Ritual Necromancyn väliin jää vielä, niin, melkoinen kuilu.