Edesmennyt Death on niitä bändejä, joista tuli pioneerejä ei vain yhden, vaan parinkin eri metallialagenren saralla. Death metalin luojiin lukeutunut yhtye yhdessä visionäärikapteeninsa Chuck Schuldinerin kanssa oli omiaan määrittämään koko genreä, niin musikillisen ja sanoituksellisen tyylinsä, mutta myös soundiensa puolesta. Kuten sopivaa oli, tästä genren mestari kehitti vielä oman alaluokkansa, progressiivisen ja teknisen death metalin, jota yhtye ehti muokata aina kuolemaansa asti.

Vuonna 2001 kuolleen Schuldinerin muistoksi on vuosien varrella järjestetty konserttitapahtumia ja keikkoja. Kun liian aikaisin menehtyneen legendan kuolemasta tulee täyteen peräti vuosikymmen, on enemmän kuin sopivaa saada tekeleistä ulos alkuperäistä tuhdimmat uusintajulkaisut. Individual Thought Patternsista onkin ilmestynyt nyt kahden levyn painos, jossa jälkimmäiselle levylle on isketty kymmenen raitaa liveä, sekä The Exorcist -studioraita.

Alkujaan 1993 julkaistu ITP on kenties Deathin hankalimmin lähestyttävä levytys. Se paitsi vei Humanilta periytyneen teknisyyden uusiin sfääreihin, ei lainkaan ole niin tarttuvia biisejä sisältävä levytys. Lisäksi ITP:lla soundimaailma on jollain tapaa kolkko ja vähemmän kirkas kuin sitä pari vuotta nuoremmalla Symbolicilla. Individual Thought Patterns onkin kenties Deathin vähiten hyvä levy ja tekele, joka mahdollisesti syntyi maailmaan liian aikaisin.

Nelikymmenminuuttinen ITP on alusta loppuun asti teknistä tulitusta, haastavia riffejä, rikkonaisia rytmejä ja kikkailevaa soitantaa. Yksityiskohtia pursuava soitto tuntuu menevän yli siltä mukavuusalueelta, jossa hurjakin teknisyys on korville miellyttävää kuultavaa ja biisit vetävät mukaansa jossain määrin jopa järjenvastaisesti. Siinä missä Human ja Symbolic onnistuivat tässä järjettömän hyvin, ITP tuntuu heittäytyvän hieman vastakarvaan. Ja silti levy on pirkaleen kova suoritus, niin soitannollisesti kuin muutoinkin.

Individual Thought Patterns ei ole soundeiltaan erityisen kaksinen, jos ei nyt toki huonokaan. Death-mittakaavalla tuotos on jollain tapaa tukkoinen ja vaikka yksityiskohdille onkin annettu toki tilaa, aivan kaikkea ei ole materiaalista saatu irti. Chuckin omaperäinen ja tunnistettava, suorastaan tavaramerkkimäinen ärinän ja karjunan sekoitusta oleva laulu on mainiota kuultavaa ja ehkä sellaisenaan levyn vähiten kärsinyt tekijä. Biisimateriaaliltaan ITP ei kuitenkaan pärjää yhtyeen muulle diskografialle. Ja näilläkin sanoilla ITP tuntuu melkoisen kovalta levytykseltä.

Kakkoslevyn bonusmateriaalina kuultava live-anti on Saksasta, vuoden 1993 keväältä. Tarjontaa on mukavasti aina ensimmäiseltä levyltä Individual Thought Patternsiin asti. Lopullisena niittinä kuullaan vielä studioversio Possessedin legendaarisesta The Exorcist -biisistä. Live-levyn soundit ovat kohtuullisen hyvät ja laulupuolikin on hyvin kunnossa. Soittomokia ja muuta pientä on mahtunut mukaan, mutta ne vain lopulta korostavat biisien live-tunnelmaa.

Deathin uusintajulkaisut ovat ikävä muistutus maestron vuosikymmenen takaisesta poismenosta ja samalla toisaalta kunnianosoitus herran jäljittelemättömälle tyylille. Viimeistään tässä muodossa Individual Thought Patterns on omistamisen arvoinen levy, vaikka sen mieltäisikin allekirjoittaneen lailla bändin himmeimmäksi helmeksi. Puutteistaankin huolimatta ITP on hyvä levy.