Alkujaan black metal -bändiksi syntynyt Somberaeon on saanut debyyttialbuminsa vihdoin valmiiksi. Tyylimuutosta on kuitenkin matkan varrella tapahtunut, kuten Broken hyvin antaa ymmärtää. Lopputuloksena on 50-minuuttinen paketti melodista ja melankolista metallia, eräänlaisena deathin ja blackin sekoituksena.

Saatekirjeen lupailemaa varsinaista kuolonmetallia levyltä löytyy lopulta hyvin vähän. Biisit nojaavat black- ja pakanametalliyhtyeiden tyypillisiin melankolisiin melodioihin ja laulupuolikin noudattaa enemmän edellä mainituista tyyleistä tuttua ärinälaulua. Ajoittain kuullaan myös, joskin hyvin pienissä erissä, hieman örisevämpää ulosantia.

Perusasiat ovat Brokenilla kohdallaan. Tuotantopuoli on varsin hyväsoundista ja laulutyyli istuu hyvin bändin muuhun antiin. Myös tuota lupailtua alakuloisuutta on sopivissa määrin läsnä. Syvempiin synkistelyn vesiin Somberaeon ei kuitenkaan sukella, vaan tummanpuhuva fiilistely jää melkoisen pintapuoliseksi kosketukseksi. Sama piirre koskee kipaleiden tarttuvuutta. Yritystä on, mutta jollain tapaa Broken on siihen liian varovainen. Aivan kuin bändi olisi sävellyksen viime metreillä alkanut himmailemaan synkemmän ilmaisun suhteen ja tehnyt lopputuloksesta "ihan kivan" kompromissin.

Somberaeon avaa pelinsä kohtuullisella onnistumisella, mutta lopputulos on liian jack-of-all-trades -henkinen kaikille vähän kaikkea -meininkiä. Ehkäpä teos puhuttelee paremmin melodisemman death/black/pagan-osaston kuuntelijaa, mene ja tiedä. Paljon genreä kuunnelleen kannalta tämä juttu on kuitenkin jo vähän turhankin kulunut.