Spinefarmin tämänvuotisen signausvyöryn eriskummallisimpiin nimiin kuuluvan Oranssi Pazuzun tuore albumi on kosmonumentaalinen sienipilvi, josta riittää sauhut kaikille halajaville. Kenties jo tutuhkoksi tullut, hivenen keinahteleva ja psykedeelinen mutta silti tummasävyinen metalli saavuttaakin Kosmonumentilla huippunsa, mutta Oranssi Pazuzu esittelee itsestään myös uusia puolia. Tunnelma on levyllä mielestäni aiempaa tummempi, minkä pistän mielihyvällä merkille. Tuntuu myös siltä, että bändin kaksi tärkeintä hammasratasta, psykedelia ja black metal, pyörii entistä jouhevammin yksiin. Biisit ovat edelleen moniulotteisia, mutta häiritseviä saumakohtia tuntuu olevan vähemmän.

Kutakuinkin albumin ääripäitä esittelevät blastbeatin ja kitarasurinan tahdissa kulkeva, laavamainen Uusi olento nousee sekä hämyisen rauhallisessa ulottuvuudessa alkupuolella liikkuva Luhistuva aikahäkki. Näiden veisujen ohella omiin suosikkeihini levyltä kuuluvat kauniilla tavalla melodisempi, maukkaita urkujuttuja esittelevä Andromeda, pahaenteisen hitaasti möyrivä avausraita Sienipilvi sekä blackmetallisempi Loputon tuntematon. Totuttua Oranssi Pazuzua edustavat Komeetta ja Maavaltimo eivät puolestaan jaksa kiinnostaa aivan yhtä vahvasti. Tyystin ambientiksi heittäytyvä päätösraita ∞ ei sekään täysin vangitse, mutta on siitä huolimatta osuva päätös levylle.

Upeasta kannesta lähtien Oranssi Pazuzu ottaa siis merkittävän askeleen, ei ehkä ihmiskunnalle mutta itselleen. Bändi kuulostaa Kosmonumentilla nimittäin entistäkin luontevammalta, mutta ei menetä siitä huolimatta mielenkiintoisuuttaan. Useampikin täysosuma levyltä olisi voinut löytyä, mutta tällaisenaankin Kosmonument on toimiva kokonaisuus.