Ruotsalainen Last View yrittää ilahduttaa meitä debyyttialbumillaan Hell in Reverse. Bändi myös onnistuu siinä noin puolikkaan biisin ajan, minkä jälkeen käykin selväksi, että lätty on läpeensä tasapaksua kouhkaamista.

Last View on kuin At the Gates, Exodus ja Parkway Drive samassa paketissa. Tai olisi, jos kykenisi jalostamaan tyylinsä lähellekään yhtä tiukaksi paketiksi kuin kukin edellämainituista yhtyeistä. Todellisuudessa Hell in Reverse jää tyydyttäväksi thrashin, melodeathin ja hardcoren yhdistelmäksi, jonka riffirypäs kaipaisi roimasti kohennusta.

Nimikkoraita, For Something to Keep, Fear: It's Yours ja M. Doutroux ovat menetteleviä kappaleita, ja vokaalit ovat tutun kuuloista, ihan pätevää ärhentelyä, mutta kaikenlainen vaihtelevuus, innovatiivisuus ja omintakeisuus yhtyeltä uupuu täysin, eikä bändi saa ruoskittua itsestään ulos näennäisen vihaisen musisoinninsa vaatimaa päitä murskaavaa energiaakaan.

Hell in Reverse on taas näitä albumeja, joiden tahtiin voi tarpeeksi kovalla voluumilla kuunneltuna muutaman kerran päätänsä nytkäyttää, mutta varsinaista merkittävää sisältöä löytyy sitä vähemmän, mitä enemmän sitä yrittää biiseistä löytää. Ei bändi ihan metsässä ole, mutta olipa suosiossasi sitten thrash, melodödö tai core, eiköhän sitä aina Last Viewin köykäistä pauhaamista parempaa kuunneltavaa löydä.