Kasari nostaa taas rumaa tupeerattua päätään kun Outloudin kakkoslevyllä Love Catastrophe. Kreikkalais-amerikkalainen muusikkojen konklaavi ei edes yritä luoda mitään uutta soundia vaan tukeutuu siihen mitä 80-luvulla tehtiin. Toisin kuin sitä alkuperäistä kasariaikojen visvaa, Outloudin musiikkia sentään jaksaa kuunnella, sillä se on hittihakuisempaa ja tarttuvampaa kuin keskimääräisen spandex-rokkarin tekeleet. Osaltaan tämä voi johtua myös taustajoukoista, sillä bändissä on pitkän linjan pelimanneja muun muassa Firewindistä. Pelimannien taustat antaisivat odottaa voimametallisempaa ilmaisua, mikä taas voi olla osasyy sille, miksi Outloud on omassa lajissaan niinkin hyvä levytys.

Outloudin musiikissa on positiivista se, että veijarit selvästikin yrittävät apinoida hyvää kaupallista kasaria eikä sitä, mitä aikanaan tuli joka tuutista. Biiseissä on ihan riittämiin Bon Jovia, vähän Skid Row'ta eikä lainkaan keinotekosia ja haitallisia lisäaineita kuten Mötley Crüeta. Outloud on hilpeämielistä hömppää isoilla kertosäkeillä, jossa melodiat ovat vahvasti läsnä ja osa näistä taideteoksista jää jopa päähän soimaan. Omaperäisyydestä ei todellakaan voi puhua, ei sävellyksellisesti eikä lyyrisesti. Mikään älyllisyyden riemuvoittohan Love Catastrophe ei ole, vaan luovii mukavasti nolouden ja itseironian välimaastossa yrittämättä olla mitään elämää suurempaa. Sanomaa levyllä ei ole nimeksikään vaan kyseessä on levy, jolla on todennäköisesti kiva soittaa ja joka on valtaosan mielestä harmiton myös kuunnella.

Yritän itse vaatia kuunneltavalta musiikilta vähän enemmän, edes jotakin joka vetoaisi edes vähän tunteisiin. Senpä vuoksi tämänkaltaiselle musiikille oikein löydy sopivaa sijaa meikäläisen päiväjärjestyksessä. Minulla ei ole koskaan niin kivaa, että jaksaisin kuunnella rentoa ja hyväntuulista ilonpitoa. Uskoisin kuitenkin, että tästä valtiosta löytyy myös niitä, jotka haluavat kuulla hyvin tehtyä kasarihtavampaa heviä. Näille ihmisille Love Catastrophe on varmasti juuri oikea levy piristämään ankeaa iltaa.