Kotimainen Force Majeure julkaisi vuonna 2008 debyyttinsä Frozen Chambers, joka osoitti vahvaa potentiaalia, mutta oli monessa suhteessa hieman keskeneräisen kuuloinen. Kolme vuotta myöhemmin julkaistulla Saints of Sulphurilla on moni asia jo huomattavasti paremmin kunnossa, vaikka vieläkään bändiltä ei kuulla ihan täydellistä melometallieeposta.

Yhtyeen laulaja Ricky Tournee oli Frozen Chambersilla vielä hieman epävireessä, mutta uutukaiselle mies on kohentanut ulosantiansa Force Majeuren musiikin vaatimiin mittoihin. Vahvimmillaan Ricky Tournee on, kun pääsee vetämään korkealta ja kovaa, ja vaikka toisaalta miehellä on hallussaan tyylilajissa aika perinteiset eväät, äänessä on viehättävää tunnistettavuutta, jota monelta hevikiekujalta uupuu.

Yhtään täysin huonoa kappaletta Saints of Sulphurilla ei kuulla, mutta Nepune Island mystisine sävyineen sekä Zero Toxic lähes twistedsistermäisessä hilpeydessään jäävät vähän vajaiksi yrityksiksi. Kymmenen minuutin päälle ulottuva nimikkopäätössiivu taas on liikaa keskenään järkevästi sekoittumattomia aineksia sisältävä soppa, joka jää valovuosia jälkeen Theater of Salvationeista ja Keeper of the Seven Keyseistä.

One More Day onkin sitten sellainen melometallin lottovoitto, että olen lähellä julistaa kappaleen vuoden 2011 parhaaksi biisiksi. Kauas eivät jää Ever Since the Dawn ja Blizzard, jotka niinikään laukkaavat vauhdin ja komeiden melodioiden valjastamana. Näiden lisäksi parasta tuuttausta seuraa nerokkaasti thrashia ja poweria yhdistävä Crushblade sekä siistin kuuloisilla syntikoilla ryyditetyn intronsa, tarttuvan kertosäkeensä ja vikkelien soolojensa ansioilla pelaava Paint Me Dead.

Minun puolestani Force Majeure saisi keskittyä täysillä powerimpaan puoleensa, niin vahvoja nuo kolme vauhdikkainta repäisyä tällä levyllä ovat. Tätä tuskin vain tulee koskaan tapahtumaan, sen verran vahvana bändin sielussa tuntuu lepäävän myös kasarihevi, ja toisaalta hienoinen progeilu. Paremminkin Saints of Suphur olisi siis voinut makuuni vielä napsahtaa kohdilleen, mutta parannus edelliseen on selkeä, ja aina bändeille, jotka osaavat tehdä One More Dayn ja Blizzardin kaltaisia täsmäosumia, on kuuntelussani tilaa.