Kansitaide Antestor
The Defeat of Satan
CD
[ Momentum Scandinavia ]

( 8 )
Despair:
01. Preludium
02. Demonic Seduction
03. Message From Hell
04. Lost Generation
05. Human
06. Jesus, Jesus Ver Du Hjå Meg
The Defeat of Satan:
07. The Defeat of Satan
08. New Life
09. Jesus Saves
10. Knus Ondskapen
Norjalainen Antestor on pioneeri skandinaavisen kristillisen metallin saralla ja siten outo kummajainen; monelle täysin tuntematon bändi. Kyseessä on bändin kahden vanhan demonauhan, The Defeat of Satanin (1991) ja Despairin (1993) uudelleen miksattu ja masteroitu julkaisu samassa paketissa. Painos on rajattu 999:een numeroituun kappaleeseen. Orkesteri on viettänyt hiljaiseloa uuden materiaalin suhteen jo vuodesta 1998, mutta sana kadulla kertoo, että arvostelun kirjoitushetkellä Norjan miehet olisivat studiossa purkittamassa kolmatta täyspitkäänsä.

Musiikkityyli on doomin, deathin ja thrashin sekoitusta, jossa pääpaino kuitenkin on selvästi doomissa. Levyllä on mielenkiintoinen, omaperäisen tuskaisen sekä synkän kuuloinen tunnelma, sanalla sanoen kertakaikkiaan ankea ja lohduton. Siinä on selvästi havaittavissa samaa saundia, joka Antestorilla oli Martyrium -levyllä, mutta Despairin tunnelma on vielä synkempi. Return of The Black Death -levyllähän bändi on aivan kuin eri planeetalta black metallin ja doomin rakkauslapselta kuulostavalla musisoinnillaan.

Kitarointi on Despairilla dynaamista ja miellyttävää, saundit on kohdallaan ja siten luoden todella tuomiollisen tunnelman. Synan kirkkourkumainen saundi ja melodiat täydentää tunnelman entistä painostavammaksi. Despair -demon biisit ovat monimutkaisempia ja mielikuvituksellisempia rakenteeltaan, erityismainintana vitosbiisi "Human" erityisen mielenkiintoisine karuine huutoineen ja temponvaihdoksineen. Koko komeuden kruunaa norjaksi laulettu kutosbiisi, joka on hautajaisvirsi.

Vokaaliosuudet vaihtelevat matalasta murinasta hieman korkeampaan huutoon ja normaaliin mieslaulantaan, jossa on tietty alakuloinen saundi, tosin puhdas laulu ei mene aivan oikeassa vireestä aina. Biiseissä on mukavaa variaatiota, välillä ruhjotaan raskaasti ja rankasti ja jopa nopeita purskeita on seassa, mikä antaa kivaa lisäväriä hidasteluun. Välillä taas tunnelmoidaan synkillä ja alakuloisilla melodioilla, joita soittelevat milloin kitarat, basso tai syntikat.

The Defeat of Satanin materiaali musiikillisessa laadussaan kalpenee selkeästi Despairin rinnalla ja selkeä saundien huonominen on havaittavissa. Myöskin bändin ulosanti on paljon rujompi ja karumpi, eikä missään positiivisessa mielessä. Ilmeisesti enemmän alkeelliseen thrashiin örinävokaaleilla kallistuva D.O.S. on ympätty mukaan, jotta paketille voidaan antaa miehekkäämpi nimi kuin pelkän Despairin uudelleenjulkaisulle. Despairin aikana ehtii kuitenkin hyvin tottua rujoon ja ankeaan, joten heikkotasoisempi lopetus ei niin paljon häiritse. Arvosanaa se kuitenkin laskee kohtuullisesti.

03.09.2003, Pekka Ryhänen
Muita levyarvioita Imperiumissa Lisää »
Det Tapte Liv
Det Tapte Liv
[ EP ]
http://www.durling.com/antestor/ Kerro kaverille Lisää tietoa tästä artistista imperiumi.net:ssä Lukukertoja : 4876
Palaa »
 
Bookmark and Share