Kun bändi listaa vaikutteikseen Motörheadin, Maidenin, Zeken, Slayerin ja 3 Inches Of Bloodin, niin sehän on pakko tarkastaa, vaikka kyseessä olisikin ulkomainen omakustanne-EP. Juuri näin tekee newjerseyläinen, veikeän brutaalilla nimellä isketty Hammer Fight.

Lieväksi pettymyksekseni Hammer Fightin rokkaus on sen verran karheaa ja sanoisinko jopa syyläistä, etten kuule edellä ehdotetuista idoleista kuin Zeken ja Motörheadin. Jenkkien suoraviivainen rock rullaa kuin oksaton ropsi alamäessä ja röheä basistilaulaja Drew Murphykin on toden totta Lemmynsä kuunnellut. No okei, minin helposti kobimmassa biisissä, Tears of Unfathomable Sadnessissa kuullaan vähän kompleksimpaakin kitarointia, joten ehkäpä myös ne 3 Inches -vertailutkin löytävät sieltä pohjansa mutta kaikissa muissa veisuissa Hammer Fight takoo tauluun ja rokkaa räkä lentäen, jalka monitorilla ja farkut haaroista halki. Ja miesten AC/DC-versiointi... sanotaanko nyt vaikka niin, että siloitellumpiakin covereita olen joskus kuullut.

Juurevaa menoa, joka takuulla löytää yleisönsä siinä kuin vaikka ruotsalaisvastine Snakestormkin, mutta meikäläisen korville meno on ehkä hiukan liiankin maanläheistä.