Fast Eddie Clarken Fastway on vanha bändi. En edes tiennyt yhtyeen yhä olevan olemassa, mutta niinpä vain tämä levy osoittaa minun olleen väärässä. Vuosi 2011 näkee Eat Dog Eatin julkaisun, eikä kyse olekaan lainkaan hassummasta kiekosta, sillä bändin kokemuksen kuulee niin sävellyksistä kuin soitostakin.

Fastway on vanhaa koulukuntaa niin tuotannoltaan kuin biiseiltäänkin. Minun korvissani tämä on vain plussaa, koska olen monesti kritisoinut vaikkapa Ozzy Osbournea siitä, että hän yrittää kuulostaa turhan modernilta ja vieläpä epäonnistuu siinä. Tuollaiset bändit ajautuvat pois omilta raiteiltaan, jotka heidät alun perin johdattivat menestykseen. Fast Eddie tuntee omat vahvuutensa ja tietää näin ollen pysyä kaukana Slipknotin ja muun muotikaman soundimaailmasta. Fastway on lihaa ja perunoita, jotka miellyttävät ainakin tätä kuuntelijaa.

Ei ehkä mitään erityislaatuista, mutta kelpo ostos vanhan koulukunnan hard rockista pitäville.

Fast Eddie Clarke's Fastway is an old outfit. I didn't think they would even be in existence anymore, but alas, wrong I was. 2011 ushers forth Eat Dog Eat, which is not at all a bad album, chalk-full of veteran songwriting and performance experience.

Fastway sounds old school, from the production values to the songs themselves. That is a good thing in my ears, as I have often criticized artists like Ozzy Osbourne who try to sound modern and fail large, because they steer away from the formula that brought them to the dance and thus, is the sound that the fans want to hear. Fast Eddie knows what his strengths are, and that said, it sure as hell isn't trying to sound like Slipknot or the flavor of the day, or what have you. Fastway is all about meat and potatoes, the age old formula that fills 'er up.

Nothing spectacular, but good bang for your old school hard rocking buck.