Hyvä Witch-King Records, kiitän kotiini saapuneesta Fornost Arnorin levyn promosta. Pahoittelen, etten ole saanut mahdollisuutta kuulla tämän kuutisen vuotta vanhan yhtyeen parin vuoden takaista debyyttikokopitkää Escaping the Abyss, mutta kommentoin senkin edestä tätä yhtyeen kakkosalbumia.

Haluaisin oikeastaan osoittaa runolliset kommenttini itse yhtyeelle. Arvostan sitä tunteiden paloa, vuodattamaanne sielunverta ja niitä läpi käymiänne tuskien taivalta, jonka kautta olette löytäneet tavan ilmaista itseänne sekä herkästi että pehmeästi, mutta myös raskaskätisen metallisesti, kuin brittiläisenä vastineena Opethille. Olette toki päättäneet olla kovin omaperäisiä ja tehdä puolet levystä akustista folkahtavaa herkistelyä.

En oikein, suoraan sanoen, ymmärrä miksi, sillä vaikka näennäisesti nämä puoliskot tukevatkin toisiaan, tuntuu kuin te olisitte shemale-vastine musiikille. En halua tuomita musikaalista transseksuaalisuuttanne, vaikka se minua paikoin mietityttääkin. Olette toisaalta saaneet aikaiseksi hyvin kepeän, melankolisen ja maalailevan levytyksen, mutta josta löytyy äijämäistä särmää ja örinähenkistä ääntelyä, joka taipuu melodisen metallin suuntaan. Ajattelitteko saavuttavanne tällä jotain ainutkertaista ja muistettavaa vai olitteko yksinkertaisesti hukassa itsenne kanssa?

Miltei tunnin kellottava levynne ei oikein vakuuta minua. Te osaatte soittaa ja osoitatte myös monitulkintaista sävellys- että laulutaitoa. Olette myös osoittaneet hahmotuskykyä kohtuullisen hyvän tuotantopuolen suuntaan. Mikä meni metsään sovitusrintamalla? Vai onko levy erilaisten kompromissien sovitustyö, jossa kaikkia jäseniä piti kuunnella tasapuolisesti kenenkään mieltä pahoitamatta? Olisiko mahdollista, että unohditte sanonnan, että kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää?

Arvoisa Fornost Arnor, toivoisin teiltä tulevaisuudessa jonkinlaista selkeää yhdenmukaisuutta ja tyylitajua. En tarkoita sanojani pahalla, enkä yritä väittää, että olette kykenemättömiä musikantteja. Toki teidän sentimentaalinen antinne pieksee parhaimmillaan useammankin radiosoittorävellyksen, mutten ole oikein vakuuttunut siitä, että tiedätte itsekään mitä teette. Teillä on hyviä hetkiä, paljon toki päättömiäkin, mutta niistä ei riitä kehuttavaa yhden arvion anniksi. Toivottavasti teette seuraavan levyn keskittyneemmin ja vähemmin kompromisseihin. Keskittykää vaikka siihen, mitä osaatte. Uskon, että pystytte parempaan.

Kuuntelijanne,
Serpent

PS. Kakkosluokana Origin-riffilainaukset eivät yhdessä akustisten kitaroiden herkistelyn kanssa sovi sen paremmin yhteen kuin öljyinen tonnikala valkosuklaan.