Private Linen edellisestä levystä on jo vuosia. Tauko ei tunnu jälkeenpäin ajatellen kovin pitkältä, sillä bändi on ollut tasaisesti otsikoissa, enimmäkseen muusta kuin musiikista johtuen tosin, joten se siitä ja asiaan.

Dead Decade tarjoaa 2010-luvulle päivitetyn katurock-soundin, joka varmaankin kuulostaa hyvältä mp3-formaatissa. The 69 Eyes voisi kuulostaa jokseenkin tältä, jos heittäisi goottimeiningin mäkeen ja alkaisi taas rokkaamaan. Privaten Linen parasta juuri nyt ovat laulumelodiat. Häpeämättömän kaupallisina vähintään puolella niistä on mahdollisuus nousta hitiksi. Toisaalta soitannollisesti täyteen survotut kappaleet syövät tätä potentiaalia, kun soundit paikoitellen puuroutuvat. Räväkkä asenne puolestaan nostaa biisit pykälän ylemmäs. Bändi soittaa tiukasti, aivan kuin sanoen, että tällaisia me olemme, pitipä siitä Imperiumin arvostelija tai ei.

Useamman kuuntelukerran jälkeen alkaa tuntua, etteivät tämän levyn melodiat nyt mitään klassikkoja ole ja ilmavuuden puutekin alkaa ahdistaa. Mutta pisteet annan kuitenkin asenteesta ja hyvästä yrityksestä kuulostaa positiivisessa mielessä omalta itseltään.