Hard rockin yksi suurimmista, bostonilaisveteraani Aerosmith on toki muutaman kerran vuosikymmenessä julkaistavat hittikokoelmansa ansainnut, mutta ei levyjä ostavia rock-kuluttajia kuitenkaan tulisi pitää täysin pilkkanaan. Varsinkaan levy-yhtiön.

Tough Loven biisikattauksessa ei ole sinällään mitään vikaa. Radiokanavien soittolistoilta tutut I Don't Want to Miss a Thing, Angel, Cryin' ja Crazy muiden muassa ovat merkittäviä ja väkevästi ajan hammasta kestäviä slovareita, mutta hienojen sävellysten ohi ajaa tämän kokoelman harhaanjohtava tittelöinti, joka lupaa kuultavaksi Aerosmithin parhaimpia balladeja. Nimeen pohjaten: mitä helvettiä kiekolla tekevät rullaavammat ja räimivät Love in an Elevator, Rag Doll, Livin' on the Edge ja Janie's Got a Gun?

Kuulostakoon tämä nyt miten paljon pilkun kanssa piehtaroimiselta tahansa, mutta faktat faktoina ja toimitetaan sitä, mitä luvataan. Tough Loven kappaleista ei sen enempää, koska ne on ruodittu, ylistetty ja kritisoitu tuhat kertaa tätä vuodatusta aiemmin. Sanonpahan vaan, että jos ostavana asiakkaana menisin kauppaan hankkimaan levyllistä Aerosmithin parhaimpia balladeja, niin tämän lätyskän myötä yritys osuisi vain puoliksi maaliinsa ja tulisin petetyksi.