On syytä olettaa, että Allen/Lande–kaksikon duettolevyt ovat myyneet riittävästi, kun samaa formaattia toisinnetaan vanhemman polven kaksikolla. Tällä kertaa taustabändivuorossa on muun muassa Sinnerin heppuja, mikä nyt ei etukäteen ajatellen voi toimia edes ajatuksen tasolla. Mutta kun biisejä ovat rustailleet vanhat tutut, ainakin Jim Peterik, Richard Page, Erik Martensson ja Robert Säll, onnistuvat metallimiehetkin taipumaan ihan hyvin AOR–muottiin.

Päähuomion vievät tietysti solistit. Välillä tasa- ja välillä vuorotahtiin kiskova kaksikko on jo ohittanut kuudenkympin iän, mikä kuuluu häiritsevämmin Kimballin kuin Jamisonin äänestä. Ukoille ei silti tarvitse suoda säälipisteitä, koska vokaaliosuudet toimivat hyvin. Biisejä tulee väkisinkin verrattua suunnilleen samalla reseptillä (ja säveltäjillä) tehtyihin ja samana päivänä julkaistuihin Fergie Frederiksenin ja Issan levyihin, joille nyt käsittelyssä oleva jää niukin naukin tappiolle.

Taitaa se maestrojenkin biisilaarin pohja joskus tulla vastaan, mtta ei se silti tarkoita, etteikö Kimball Jamisonilla olisi tarjolla hyvää materiaalia. Biisit toden totta kuulostavat kuin Toton ja Survivorin sekoitukselta ja varsinkin Jamisonin muassaan tuoma lataus nostaa kokonaisuuden paikoin siivilleen. Tuntuu, että Kimballkin saa tästä uutta virtaa ja tulkitsee väkevämmin kuin vaikkapa edellisen projektinsa, Yoson levyllä. Kun vieläpä taustabändin metallimuusikotkin ovat tajunneet, että tällä levyllä koskettimien on syytä hallita äänikuvaa, niin asiat ovat hyvällä tolalla.

Ei tämän levyn avulla kenties kannata aloittaa genren haltuunottoa, mutta pitemmän oppimäärän AOR-ihmisille se on ohittamatonta peruskauraa päähenkilöiden seuraavia edesottamuksia odotellessa. Niistä kerrottakoon tässä vaikka se, että Jamison laulaa taustoja tulevalla ZZ Topin albumilla. Sitä odotellessa saatan tämänkin levyn vielä muutaman kerran pyöräyttää...