Siitä on ehtinyt vierähtää jo 12 vuotta, kun Primus julkaisi edellisen pitkäsoittonsa. Välissä yhtye on toki keikkaillut satunnaisesti ja julkaissut yhden uusia kappaleita sisältävän ep:n, mutta muuten Les Claypoolin hallinnoimassa Primuslandiassa on vietetty pitkää hiljaiseloa. On vaikea sanoa miten hyvää tauko on tehnyt triolle, mutta on luultavaa, että Primus olisi nopeasti käyttänyt kaikki ideansa loppuun, mikäli se olisi jatkanut levytysuraansa välittömästi sekavan Antipopin jälkeen.
Sekavaa on meno yhtyeen paluulevyllä Green Naugahyde, mutta tällä kertaa sanaa on käytettävä luonnehtimaan yhtyeen kollektiivista normaalimielentilaa, ei niinkään kokonaisuutta. Kuten monet pitkän linjan yhtyeet, jotka ovat väkisin yrittäneet uusiutua, myös Primus on sukeltanut paluulevyllään takaisin alkuaikojensa meininkiin. Tarjolla on bassovetoista raskasta sekoilufunkia, joka kuulostaa kuin helvettiin joutuneelta Red Hot Chili Peppersiltä.
Vaikka Primuksella on tiettyjä yhtäläisyyksiä Anthony Kiedisin luotsaamaan aikalaisyhtyeeseen, ei Claypoolin johtamalla triolla ole koskaan ollut annettavanaan yhtä tarttuvia, valtavirtaa miellyttäviä kappaleita. Pikemminkin Primuksen kappaleet vaikuttavat siltä kuin kuulija olisi joutunut keskelle jameja, joita voisi pitää soittajien omana sisäpiirivitsinä. Ja juuri tässä Primus on ollut aina vahvimmillaan ja sitä on luvassa myös yhtyeen paluulevyllä.
Perinteisen kappaleidenteon sijaan Primus tuntuu nojautuvan musiikissaan soitannollisen dynamiikan esittelyyn, jota on kuorrutettu vinksahtaneella huumorilla. Yhdessä hetkessä armottoman tekniseltä ja tiukalta kuulostava soitto saattaa lähteä rönsyilemään kokeellisempiin suuntiin, palaten taas leikiten takaisin uomiinsa. On suorastaan kadehdittavaa, miten Primus saa liikkeelle yksinkertaiset kappaleideat keskinäisellä soittokemiallaan ja vieläpä pystyy kasvattamaan ideoita kosmisissa sfääreissä leijuviksi ääniseikkailuiksi.
Enpä olisi arvannut 1990-luvulla, että vielä jonakin päivänä ikävöisin näitä piirteitä musiikissa. Tervetuloa takaisin.
12.10.2011, Kalevi Heino |