Joillekin kelpaa peruspizza ketsupilla, juustolla, pizzamausteella, ananaksella ja jauhelihalla/kinkulla/tonnikalalla, kun taas toiset haluavat lätyskäänsä hieman kokeellisempia täytteitä, kuten persikkaa, simpukkaa tai aurajuustoa. Uskaliaimmat kokeilevat jopa suolakurkkua tai poronlihaa. Jos For The Imperium olisi pizza, se kuuluisi ehdottomasti viimeiseen ryhmään, tai muodostaisi kenties vielä omansa, jossa täytteenä olisi kaikki mahdollinen, jota pizzan päälle kuvitella saattaa. Tämän sortin rieska saattaisi olla monelle melko hankalasti nieltävää, eikä kovin nautinnollistakaan, mutta joku voisi löytää makujen sotkusta hienojakin nautintoja. Juuri tästä For The Imperiumissa on kyse.

For the Imperium on progea viimeisen päälle. Ei Dream Theater -progea, Rush-progea, Opeth-progea tai Meshuggah-progea, vaan ihan omanlaistaan progea. Protest The Hero nousee lähimpänä vertauskuvana mieleen, mutta For The Imperiumilla katettu tyylilajien kirjo on vielä valtaisampi, siinä missä Protest The Herolla moneen suuntaan ehtivät biisit ovat sentään melko selkeässä keskinäisessä linjassa. Toisaalta For The Imperium panostaa kanukkeja ahkerammin myös tarttuvuuteen yksinkertaisen melodisten kertosäkeiden muodossa.

Silkalla innovatiivisuudella ja monipuolisuudella mittaroituna For The Imperium voisi olla täyden kympin levy, mutta erinomaiseen kokonaisuuteen vaaditaan kosolti muutakin kuin äärimmäistä soittotaidokkuutta ja uskaliaisuutta seikkailla eri tyylien välillä ilman raja-aitoja. For The Imperiumilla on myös oikeasti hyviä biisejä, mutta loistavaa kokonaisuutta saamme vielä yhtyeeltä jäädä odottamaan. California Girl (Born n' Raised) on mainio bilebiisi siisteillä synapirpatuksilla ja tarttuvalla meiningillä, siinä missä Creator sekä Pike River puolestaan onnistuvat sekopäisyyden ja koukuttavien melodioiden kombinaatiossa hienosti. Albumin paremmalle puoliskolle päätyvät myös hyvin bändin parhaat puolet yhdistävät avaus- ja päätösraidat sekä silkkaa blackmetalliakin esittävä Diedead. Western-henkinen Until the Dead, levyn pisin raita Elisa ja Österbotten-balladi taas eivät jaksa viehättää, vaikka ei bändiä voi parhaalla tahdollakaan tylsäksi väittää heikommankaan biisin kohdalla.

For The Imperium ei todellakaan ole levy, joka kuunnellaan kerran tai kaksi, ja päätetään, onko se hyvä vai huono, vaan albumi vaatii paneutumista huimasti enemmän kuin keskivertoinen metallialbumi. Uskallan nyt muodostaa mielipiteeni jo vajaan kymmenen kuuntelukerran perusteella, vaikka pidänkin hyvin mahdollisena, että arvosanan perään tulisi vielä plussa tai pari, jos joku hankalammista tapauksista alkaisi vielä avautua toisella tavalla kuuntelumäärän tuplaantuessa. Vähän liian moneen suuntaan For The Imperium meinaa rönsyillä, ja tehokkaimmillaan se on, kun monikasvoinen metakka saa seurakseen Pike Riverin kertosäkeen kaltaisen mieleentarraajan.