Iconcrash on palannut muodikkaasti 80-luvulle tuottaen levyllisen elektronista discoa joka haisee muoville, indielle, ryöstöviljellyille sampleille, sähkörummuille ja hiuslakalle. Helsingin hipstereille latten juonnin taustalle sopivaa, yhdentekevää bilemusiikkia hetken aikaa kuunneltuaan kaipaa kovasti jotain todellista, kuten vaikkapa kuuden tuuman rautanaulaa ranteen läpi.

Hivenen melankolisia sävyjä omaava elektropoppis on sinänsä taidokkaasti kudottu äänimaisema jossa mikään ei mainittavasti pomppaa esiin; tämä on positiivista siinä mielessä että ärsyttävyysastetta ei liiemmin löydy, ja negatiivista tietenkin siinä että mieleenjääviä biisejä saa hakemalla hakea. Love Like Mercury on ihan kohtuullinen hitaampi veisu, ja omaa jossain määrin vaikkapa Dave Gilmourin viimeisimmän stuodiosoolon sävyjä. Delete nostaa mieleen välittömästi Daruden Sandstormin, muuten kappaleen aikana suurin vitutus kohdistuu jokaisen biisin yhteen kokoavana punaisena lankana kulkevaan laulun äärimmäisen raivostuttavaan efektointiin. The Queen of Our Hearts olisi jo hyvä biisi mikäli sanoitukset olisivat dekadia paremmat ja lauluefektistä ei tietoa.

Voin rehellisesti todeta että en kuulu Iconcrashin kohderyhmään. En kuulu myöskään ruotsalaisen Elegant Machineryn kohderyhmään, mutta siitä huolimatta jälkimmäisen elektroa voin kuunnella ilman tuskaa, Iconcrashin en.