Hommasin jokin aika sitten Vainin kulttiklassikoksi mieltämäni debyyttilevyn takaisin kokoelmiini ainakin 15 vuoden tauon jälkeen. No Respect paljastuikin hyvin aikaa kestäneeksi, ja mikä parasta Enough Rope on miltei jatko-osa sille.

Kokoonpano on sama ja musiikkikin melkein. Davy Vainin lauluääni on miltei yhtä ilkeä kuin vuonna 1989 ja bändikin soittaa lähestulkoon samalla vimmalla. Soundeissa ei ole juurikaan tapahtunut päivittämistä, joka ainakin tässä tapauksessa on pelkästään positiivista. Niin itse bändin kuin varsinkin solistinsa tunnistaa oitis.

Entinen meno on tallessa myös sävellysosastolla. Jokunen näppärä biisi löytyy, mukaan luettuna balladi joka ei ainakaan ole siirappia. Ne vähemmän näppärätkin biisit soitetaan sen verran häijyllä asenteella, ettei valittamisen aihetta löydy. Yleensä en hirveästi kiinnitä sanoituksiin huomiota, mutta nyt täytyi. Aivan kuin herra Vain kehottaisi nimibiisissä hoitamaan rypyt rakkaudessa riittävällä määrällä köyttä. Tässäkin asiassa siis vanhaa kunnon meininkiä, kuten siis koko kakussakin.

Kunnon vanhan liiton jenkki-glamin ystäville Enough Rope on varma nakki, vaikka sen pisteitä verottaakin latteiden soundien lisäksi huippubiisin puute. Muu materiaali keikkuu tasaisen varmasti seiskan ja kasin välissä, joka sekin on tänä päivänä ikääntyneiltä veteraaneilta hyvä saavutus. Enough Rope ei ole pelkkää nostalgiaa, vaan se saattaa toimia jopa tuoreempiinkin korviin.